1 Kuninkaiden 2

1 Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen: 2 "Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies. 3 Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt; 4 että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'. 5 Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle-tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan. 6 Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. 7 Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia. 8 Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'. 9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan." 10 Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. 11 Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.

12 Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

13 Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa". 14 Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu". 15 Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli. 16 Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu". 17 Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle-sillä sinulta hän ei sitä kiellä-että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi". 18 Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."

19 Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa. 20 Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä". 21 Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi". 22 Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle-hänhän on minun vanhin veljeni-hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle." 23 Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin. 24 Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava." 25 Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.

26 Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt." 27 Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

28 Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille-sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin-pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin. 29 Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi". 30 Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle". 31 Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. 32 Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön. 33 Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti." 34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.

35 Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.

36 Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne. 37 Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle." 38 Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa. 39 Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa". 40 Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista. 41 Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin, 42 lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut'. 43 Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?" 44 Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi. 45 Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä." 46 Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.

1 Kings 2

David’s Final Words to Solomon

1 When David was close to death,t he toldt Solomon his son:2 “I am about to die.t Be strong and become a man!3 Do the job the Lord your God has assigned yout by following his instructionst and obeyingt his rules, commandments, regulations, and laws as written in the law of Moses. Then you will succeed in all you do and seek to accomplish,t

4 and the Lord will fulfill his promise to me,t ‘If your descendants watch their stept and live faithfully in my presencet with all their heart and being,t then,’ he promised,t ‘you will not fail to have a successor on the throne of Israel.’t
5 “You know what Joab son of Zeruiah did to me – how he murdered two commanders of the Israelite armies, Abner son of Ner and Amasa son of Jether.t During peacetime he struck them down like he would in battle;t when he shed their blood as if in battle, he stained his own belt and the sandals on his feet.t

6 Do to him what you think is appropriate,t but don’t let him live long and die a peaceful death.t

7 “Treat fairlyt the sons of Barzillai of Gilead and provide for their needs,t because they helped met when I had to flee from your brother Absalom.
8 “Note well, you still have to contend with Shimei son of Gera, the Benjaminite from Bahurim,t who tried to call down upon me a horrible judgment when I went to Mahanaim.t He came down and met me at the Jordan, and I solemnly promisedt him by the Lord, ‘I will not strike you downt with the sword.’

9 But nows don’t treat him as if he were innocent. You are a wise man and you know how to handle him;t make sure he has a bloody death.”t
10 Then David passed awayt and was buried in the city of David.s

11 David reigned over Israel forty years; he reigned in Hebron seven years, and in Jerusalems thirty-three years.

Solomon Secures the Throne

12 Solomon sat on his father David’s throne, and his royal authorityt was firmly solidified.
13 Haggith’s son Adonijah visited Bathsheba, Solomon’s mother. She asked, “Do you come in peace?” He answered, “Yes.”t14 He added,t “I have something to say to you.” She replied, “Speak.”15 He said, “You know that the kingdomt was mine and all Israel considered me king.t But then the kingdom was given to my brother, for the Lord decided it should be his.t16 Now I’d like to ask you for just one thing. Please don’t refuse me.”t She said, “Go ahead and ask.”t17 He said, “Please ask King Solomon if he would give me Abishag the Shunammite as a wife, for he won’t refuse you.”t

18 Bathsheba replied, “That’s fine,t I’ll speak to the king on your behalf.”
19 So Bathsheba visited King Solomon to speak to him on Adonijah’s behalf. The king got up to greett her, bowed to her, and then sat on his throne. He ordered a throne to be brought for the king’s mother,t and she sat at his right hand.20 She said, “I would like to ask you for just one small favor.t Please don’t refuse me.”t He said,t “Go ahead and ask, my mother, for I would not refuse you.”21 She said, “Allow Abishag the Shunammite to be given to your brother Adonijah as a wife.”

22 King Solomon answered his mother, “Why just request Abishag the Shunammite for him?t Since he is my older brother, you should also request the kingdom for him, for Abiathar the priest, and for Joab son of Zeruiah!”
23 King Solomon then swore an oath by the Lord, “May God judge me severely,t if Adonijah does not pay for this request with his life!t24 Now, as certainly as the Lord lives (he who made me secure, allowed me to sit on my father David’s throne, and established a dynastyt for me as he promised), Adonijah will be executed today!”

25 King Solomon then sentt Benaiah son of Jehoiada, and he killed Adonijah.t
26 The king then told Abiathar the priest, “Go back to your propertyt in Anathoth. You deserve to die,t but today I will not kill you because you did carry the ark of the sovereign Lord before my father David and you suffered with my father through all his difficult times.”t

27 Solomon dismissed Abiathar from his position as priest of the Lord,t fulfilling the decree of judgment the Lord made in Shiloh against the family of Eli.t
28 When the news reached Joab (for Joab had supportedt Adonijah, although he had not supported Absalom), het ran to the tent of the Lord and grabbed hold of the horns of the altar.s29 When King Solomon heardt that Joab had run to the tent of the Lord and was right there beside the altar, he ordered Benaiah son of Jehoiada,t “Go, strike him down.”30 When Benaiah arrived at the tent of the Lord, he said to him, “The king says, ‘Come out!’” But he replied, “No, I will die here!” So Benaiah sent word to the king and reported Joab’s reply.t31 The king told him, “Do as he said! Strike him down and bury him. Take away from me and from my father’s familyt the guilt of Joab’s murderous, bloody deeds.t32 May the Lord punish him for the blood he shed;t behind my father David’s back he struck down and murdered with the sword two men who were more innocent and morally upright than het – Abner son of Ner, commander of Israel’s army, and Amasa son of Jether, commander of Judah’s army.33 May Joab and his descendants be perpetually guilty of their shed blood, but may the Lord give perpetual peace to David, his descendants, his family,t and his dynasty.”t34 So Benaiah son of Jehoiada went up and executed Joab;t he was buried at his home in the wilderness.

35 The king appointed Benaiah son of Jehoiada to take his place at the head oft the army, and the king appointed Zadok the priest to take Abiathar’s place.s
36 Next the king summonedt Shimei and told him, “Build yourself a house in Jerusalems and live there – but you may not leave there to go anywhere!t37 If you ever do leave and cross the Kidron Valley, know for sure that you will certainly die! You will be responsible for your own death.”t

38 Shimei said to the king, “My master the king’s proposal is acceptable.t Your servant will do as you say.”t So Shimei lived in Jerusalem for a long time.t
39 Three years later two of Shimei’s servants ran away to King Achish son of Maacah of Gath. Shimei was told, “Look, your servants are in Gath.”40 So Shimei got up, saddled his donkey, and went to Achish at Gath to find his servants; Shimei went and brought back his servants from Gath.41 When Solomon was told that Shimei had gone from Jerusalem to Gath and had then returned,42 the king summonedt Shimei and said to him, “You will recallt that I made you take an oath by the Lord, and I solemnly warned you, ‘If you ever leave and go anywhere,t know for sure that you will certainly die.’ You said to me, ‘The proposal is acceptable; I agree to it.’t43 Why then have you broken the oath you made before the Lord and disobeyed the order I gave you?”t44 Then the king said to Shimei, “You are well aware of the way you mistreated my father David.t The Lord will punish you for what you did.t45 But King Solomon will be empoweredt and David’s dynastyt will endure permanently before the Lord.”

46 The king then gave the order to Benaiah son of Jehoiada who went and executed Shimei.t
So Solomon took firm control of the kingdom.t