1 Kuninkaiden 22

1 He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä. 2 Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo. 3 Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä." 4 Ja hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä minun kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!" 5 Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo". 6 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". 7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" 8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko". 9 Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika". 10 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä. 11 Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun". 12 Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". 13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää". 14 Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo".

15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". 16 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" 17 Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'." 18 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?" 19 Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa. 20 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. 21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' 22 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin'. 23 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden." 24 Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?" 25 Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi". 26 Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. 27 Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin'." 28 Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani". Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat".

29 Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 30 Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi". Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. 31 Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa". 32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi. 33 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois. 34 Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut". 35 Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta oli vuotanut haavasta vaununpohjaan. 36 Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"

37 Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningas haudattiin Samariaan. 38 Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut. 39 Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. 40 Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

41 Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena. 42 Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär. 43 Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. 44  Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa. 45  Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. 46  Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta. 47  Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana. 48  Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä. 49  Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa". Mutta Joosafat ei tahtonut.

50  Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

51  Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. 52  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 53  Hän palveli Baalia ja kumarsi häntä ja vihoitti Herran, Israelin Jumalan, aivan niinkuin hänen isänsä oli tehnyt.

1 Kings 22

Ahab Dies in Battle

1 There was no war between Syria and Israel for three years.t2 In the third year King Jehoshaphat of Judah came down to visitt the king of Israel.3 The king of Israel said to his servants, “Surely you recognize that Ramoth Gilead belongs to us, though we are hesitant to reclaim it from the king of Syria.”t4 Then he said to Jehoshaphat, “Will you go with me to attack Ramoth Gilead?” Jehoshaphat replied to the king of Israel, “I will support you; my army and horses are at your disposal.”t5 Then Jehoshaphat added,t “First seek an oracle from the Lord.”t6 So the king of Israel assembled about four hundred prophets and asked them, “Should I attack Ramoth Gilead or not?”t They said, “Attack! The sovereign onet will hand it over to the king.”7 But Jehoshaphat asked, “Is there not a prophet of the Lord still here, that we may ask him?”8 The king of Israel answered Jehoshaphat, “There is still one man through whom we can seek the Lord’s will.t But I despiset him because he does not prophesy prosperity for me, but disaster. His name is Micaiah son of Imlah.t Jehoshaphat said, “The king should not say such things.”

9 The king of Israel summoned an official and said, “Quickly bring Micaiah son of Imlah.”
10 Now the king of Israel and King Jehoshaphat of Judah were sitting on their respective thrones,t dressed in their robes, at the threshing floor at the entrance of the gate of Samaria.s All the prophets were prophesying before them.11 Zedekiah son of Kenaanah made iron horns and said, “This is what the Lord says, ‘With these you will gore Syria until they are destroyed.’”12 All the prophets were prophesying the same, saying, “Attack Ramoth Gilead! You will succeed; the Lord will hand it over to the king.”13 Now the messenger who went to summon Micaiah said to him, “Look, the prophets are in complete agreement that the king will succeed.t Your words must agree with theirs; you must predict success.”t

14 But Micaiah said, “As certainly as the Lord lives, I will say what the Lord tells me to say.”
15 When he came before the king, the king asked him, “Micaiah, should we attack Ramoth Gilead or not?” He answered him, “Attack! You will succeed; the Lord will hand it over to the king.”s16 The king said to him, “How many times must I make you solemnly promise int the name of the Lord to tell me only the truth?”17 Micaiaht said, “I saw all Israel scattered on the mountains like sheep that have no shepherd. Then the Lord said, ‘They have no master. They should go home in peace.’”18 The king of Israel said to Jehoshaphat, “Didn’t I tell you he does not prophesy prosperity for me, but disaster?”19 Micaiaht said, “That being the case, hear the word of the Lord. I saw the Lord sitting on his throne, with all the heavenly assembly standing on his right and on his left.20 The Lord said, ‘Who will deceive Ahab, so he will attack Ramoth Gilead and diet there?’ One said this and another that.21 Then a spiritt stepped forward and stood before the Lord. He said, ‘I will deceive him.’ The Lord asked him, ‘How?’22 He replied, ‘I will go out and be a lying spirit in the mouths of all his prophets.’ The Lordt said, ‘Deceive and overpower him.t Go out and do as you have proposed.’23 So now, look, the Lord has placed a lying spirit in the mouths of all these prophets of yours; but the Lord has decreed disaster for you.”24 Zedekiah son of Kenaanah approached, hit Micaiah on the jaw, and said, “Which way did the Lord’s spirit go when he went from me to speak to you?”25 Micaiah replied, “Look, you will see in the day when you go into an inner room to hide.”26 Then the king of Israel said, “Take Micaiah and return him to Amon the city official and Joash the king’s son.27 Say, ‘This is what the king says, “Put this man in prison. Give him only a little bread and watert until I safely return.”’”t

28 Micaiah said, “If you really do safely return, then the Lord has not spoken through me.” Then he added, “Take note,t all you people.”
29 The king of Israel and King Jehoshaphat of Judah attacked Ramoth Gilead.30 The king of Israel said to Jehoshaphat, “I will disguise myself and then entert into the battle; but you wear your royal robes.” So the king of Israel disguised himself and then entered into the battle.31 Now the king of Syria had ordered his thirty-two chariot commanders, “Do not fight common soldiers or high-ranking officers;t fight only the king of Israel.”32 When the chariot commanders saw Jehoshaphat, they said, “He must be the king of Israel.” So they turned and attacked him, but Jehoshaphat cried out.33 When the chariot commanders realized he was not the king of Israel, they turned away from him.34 Now an archer shot an arrow at random,t and it struck the king of Israel between the plates of his armor. The kingt ordered his charioteer, “Turn around and take me from the battle line,t because I’m wounded.”35 While the battle raged throughout the day, the king stood propped up in his chariot opposite the Syrians. He died in the evening; the blood from the wound ran down into the bottom of the chariot.36 As the sun was setting, a cry went through the camp, “Each one should return to his city and to his homeland.”37 So the king died and was taken to Samaria, where they buried him.t

38 They washed off the chariot at the pool of Samaria (this was where the prostitutes bathed);t dogs licked his blood, just as the Lord had said would happen.t
39 The rest of the events of Ahab’s reign, including a record of his accomplishments and how he built a luxurious palace and various cities, are recorded in the scroll called the Annals of the Kings of Israel.t

40 Ahab passed away.t His son Ahaziah replaced him as king.

Jehoshaphat’s Reign over Judah

41 In the fourth year of King Ahab’s reign over Israel, Asa’s son Jehoshaphat became king over Judah.42 Jehoshaphat was thirty-five years old when he became king and he reigned for twenty-five years in Jerusalem.s His mother was Azubah, the daughter of Shilhi.43 He followed in his father Asa’s footsteps and was careful to do what the Lord approved.t(22:44)sssssss However, the high places were not eliminated; the people continued to offer sacrifices and burn incense on the high places.

44 Jehoshaphat was also at peace with the king of Israel.
45 The rest of the events of Jehoshaphat’s reign, including his successes and military exploits, are recorded in the scroll called the Annals of the Kings of Judah.t46 He removed from the land any male cultic prostitutes who had managed to survive the reign of his father Asa.ts47 There was no king in Edom at this time; a governor ruled.48 Jehoshaphat built a fleet of large merchant shipst to travel to Ophir for gold, but they never made the voyage because they were shipwrecked in Ezion Geber.

49 Then Ahaziah son of Ahab said to Jehoshaphat, “Let my sailors join yours in the fleet,”t but Jehoshaphat refused.

50 Jehoshaphat passed awayt and was buried with his ancestors in the city of his ancestort David. His son Jehoram replaced him as king.

Ahaziah’s Reign over Israel

51 In the seventeenth year of King Jehoshaphat’s reign over Judah, Ahab’s son Ahaziah became king over Israel in Samaria.s He ruled for two years over Israel.52 He did evil in the sight oft the Lord and followed in the footstepst of his father and mother; like Jeroboam son of Nebat, he encouraged Israel to sin.t

53 He worshiped and bowed down to Baal,t angering the Lord God of Israel just as his father had done.t