2 Aikakirja 1

1 Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessansa, ja Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssansa ja teki hänet ylen suureksi. 2 Ja Salomo antoi kutsun koko Israelille, tuhannen-ja sadanpäämiehille, tuomareille ja kaikille ruhtinaille koko Israelissa, perhekunta-päämiehille; 3 ja niin Salomo ja koko seurakunta hänen kanssaan menivät uhrikukkulalle, joka oli Gibeonissa, sillä siellä oli Jumalan ilmestysmaja, jonka Herran palvelija Mooses oli tehnyt erämaassa. 4 Mutta Jumalan arkin oli Daavid tuonut Kirjat-Jearimista siihen paikkaan, jonka Daavid oli sille valmistanut; sillä hän oli pystyttänyt sille majan Jerusalemiin. 5 Ja vaskialttari, jonka Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, oli rakentanut, oli siellä Herran asumuksen edessä; Salomo ja seurakunta etsivät häntä siellä. 6 Ja Salomo uhrasi siellä Herran edessä ilmestysmajan vaskialttarilla; hän uhrasi sen päällä tuhat polttouhria.

7 Sinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Ano, mitä tahdot minun sinulle antavan". 8 Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden minun isälleni Daavidille ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen sijaansa. 9 Niin toteutukoon nyt, Herra Jumala, sinun isälleni Daavidille antamasi sana; sillä sinä olet pannut minut hallitsemaan kansaa, jota on paljon niinkuin tomua maassa. 10 Anna siis minulle viisaus ja taito lähteä ja tulla tämän kansan edellä, sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?" 11 Ja Jumala sanoi Salomolle: "Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, et vihamiestesi henkeä, etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa tuomitaksesi minun kansaani, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt, 12 niin annetaan sinulle viisaus ja taito; ja lisäksi minä annan sinulle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei sitä ole ollut niin paljoa kenelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi".

13 Käytyään uhrikukkulalla, joka oli Gibeonissa, Salomo palasi ilmestysmajalta Jerusalemiin ja hallitsi Israelia. 14 Ja Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhannet neljätsadat sotavaunut ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin. 15 Ja kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeata ja kultaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa. 16 Ja hevoset, mitä Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta; kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan. 17 Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sata viisikymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille.

2 Chronicles 1

The Lord Gives Solomon Wisdom

1 Solomon son of David solidified his royal authority,t fort the Lord his God was with him and magnified him greatly.
2 Solomon addressed all Israel, including those who commanded units of a thousand and a hundred, the judges, and all the leaders of all Israel who were heads of families.3 Solomon and the entire assembly went to the worship centert in Gibeon, for the tent where they met Godt was located there, which Moses the Lord’s servant had made in the wilderness.4 (Now David had brought up the ark of God from Kiriath Jearim to the place he had prepared for it, for he had pitched a tent for it in Jerusalem.s5 But the bronze altar made by Bezalel son of Uri, son of Hur, was in front of the Lord’s tabernacle.s Solomon and the entire assembly prayed to himt there.)

6 Solomon went up to the bronze altar before the Lord which was at the meeting tent, and he offered up a thousand burnt sacrifices.
7 That night God appearedt to Solomon and said to him, “Tell met what I should give you.”8 Solomon replied to God, “You demonstratedt great loyalty to my father David and have made me king in his place.9 Now, Lord God, may your promiset to my father David be realized,t for you have made me king over a great nation as numerous as the dust of the earth.

10 Now give me wisdom and discernment sot I can effectively lead this nation.t Otherwiset no one is ablet to make judicial decisions fort this great nation of yours.”t
11 God said to Solomon, “Because you desire this,t and did not ask for riches, wealth, and honor, or for vengeance on your enemies,t and because you did not ask for long life,t but requested wisdom and discernment so you can make judicial decisions for my people over whom I have made you king,

12 you are granted wisdom and discernment.t Furthermore I am giving you riches, wealth, and honor surpassing that of any king before or after you.”t

13 Solomon left the meeting tent at the worship center in Gibeon and went to Jerusalem, where he reigned over Israel.t

Solomon’s Wealth

14 Solomon accumulatedt chariots and horses. He had 1,400 chariots and 12,000 horses. He kept them in assigned cities and in Jerusalem.ts15 The king made silver and gold as plentifult in Jerusalem as stones; cedar wast as plentiful as sycamore fig trees are in the lowlands.t16 Solomon acquired his horses from Egypts and from Que; the king’s traders purchased them from Que.

17 They paid 600 silver pieces for each chariot from Egypt, and 150 silver pieces for each horse. They also sold chariots and horses to all the kings of the Hittites and to the kings of Syria.t