2 Aikakirja 36

1 Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen. 2 Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. 3 Mutta Egyptin kuningas pani hänet viralta Jerusalemissa ja otti maasta pakkoverona sata talenttia hopeata ja yhden talentin kultaa. 4 Ja Egyptin kuningas teki hänen veljensä Eljakimin Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta hänen veljensä Jooahaan Neko otti ja vei Egyptiin.

5 Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 6 Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti häntä vastaan ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin. 7 Nebukadnessar vei Herran temppelin kaluja Baabeliin ja pani ne temppeliinsä Baabelissa. 8 Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja niistä kauhistuksista, joita hän teki, ja mitä hänessä havaittiin, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Ja hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

9 Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 10 Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.

11 Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. 12 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä: hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta. 13 Myöskin hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.

14 Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. 15 Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. 16 Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut. 17 Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin. 18 Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin. 19 Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. 20 Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. 21 Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan-niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi-kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

22 Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: 23 "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne."

2 Chronicles 36

Jehoahaz’s Reign

1 The people of the land took Jehoahaz son of Josiah and made him king in his father’s place in Jerusalem.s2 Jehoahaz was twenty-three years old when he became king, and he reigned three months in Jerusalem.3 The king of Egypt prevented him from ruling in Jerusalem and imposed on the land a special taxt of one hundred talentst of silver and a talent of gold.

4 The king of Egypt made Jehoahaz’st brother Eliakim king over Judah and Jerusalem, and changed his name to Jehoiakim. Necho seized his brother Jehoahaz and took him to Egypt.

Jehoiakim’s Reign

5 Jehoiakim was twenty-five years old when he became king, and he reigned for eleven years in Jerusalem.s He did evil in the sight oft the Lord his God.6 King Nebuchadnezzar of Babylon attacked him,t bound him with bronze chains, and carried him awayt to Babylon.

7 Nebuchadnezzar took some of the items in the Lord’s temple to Babylon and put them in his palacet there.t

8 The rest of the events of Jehoiakim’s reign, including the horrible sins he committed and his shortcomings, are recorded in the Scroll of the Kings of Israel and Judah.t His son Jehoiachin replaced him as king.

Jehoiachin’s Reign

9 Jehoiachin was eighteens years old when he became king, and he reigned three months and ten days in Jerusalem.s He did evil in the sight oft the Lord.

10 At the beginning of the year King Nebuchadnezzar ordered him to be broughtt to Babylon, along with the valuable items in the Lord’s temple. In his place he made his relativet Zedekiah king over Judah and Jerusalem.

Zedekiah’s Reign

11 Zedekiah was twenty-one years old when he became king, and he ruled for eleven years in Jerusalem.s12 He did evil in the sight oft the Lord his God. He did not humble himself before Jeremiah the prophet, the Lord’s spokesman.13 He also rebelled against King Nebuchadnezzar, who had made him vow allegiancet in the name of God. He was stubborn and obstinate, and refused to returnt to the Lord God of Israel.

14 All the leaders of the priests and people became more unfaithful and committed the same horrible sins practiced by the nations.t They defiled the Lord’s temple which he had consecrated in Jerusalem.

The Babylonians Destroy Jerusalem

15 The Lord God of their ancestorst continually warned them through his messengers,t for he felt compassion for his people and his dwelling place.16 But they mocked God’s messengers, despised his warnings,t and ridiculed his prophets.t Finally the Lord got very angry at his people and there was no one who could prevent his judgment.t17 He brought against them the king of the Babylonians, who slaughteredt their young men in their temple.t He did not sparet young men or women, or even the old and aging. Godt handed everyone over to him.18 He carried away to Babylon all the items in God’s temple, whether large or small, as well as what was in the treasuries of the Lord’s temple and in the treasuries of the king and his officials.19 They burned down the Lord’s temple and tore down the wall of Jerusalem.s They burned all its fortified buildings and destroyed all its valuable items.20 He deported to Babylon all who escaped the sword. They served him and his sons until the Persian kingdom rose to power.

21 This took place to fulfill the Lord’s message delivered through Jeremiah.t The land experiencedt its sabbatical years;s it remained desolate for seventy years,s as prophesied.ts

Cyrus Allows the Exiles to Go Home

22 In the first year of the reign oft King Cyrus of Persia, in fulfillment of the promise he delivered through Jeremiah,ts the Lord movedt King Cyrus of Persia to issue a written decree throughout his kingdom.

23 It read: “This is what King Cyrus of Persia says: ‘The Lord God of the heavens has given to me all the kingdoms of the earth. He has appointed me to build for him a temple in Jerusalems in Judah. May the Lord your God energize you who belong to his people, so you may be able to go back there!”t