2 Kuninkaiden 25

1 Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. Ja he rakensivat saartovarusteet sitä vastaan yltympäri. 2 Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti. 3 Mutta neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä ollut leipää maan kansalle,

4 valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat yöllä molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin. 5 Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat hänet Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut. 6 Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan; ja hänelle julistettiin tuomio: 7 Sidkian pojat teurastettiin hänen silmiensä edessä, ja Sidkialta itseltään hän sokaisutti silmät ja kytketti hänet vaskikahleisiin, ja hänet vietiin Baabeliin.

8 Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Baabelin kuninkaan palvelija Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, Jerusalemiin. 9 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella. 10 Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijain päälliköllä oli mukanaan, repi maahan Jerusalemin muurit, yltympäri. 11 Ja Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen kansan tähteet, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja muun rahvaan. 12 Mutta osan maan köyhiä henkivartijain päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi. 13 Vaskipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät vasken Baabeliin. 14 Ja kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki vaskikalut, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he ottivat pois. 15 Samoin otti henkivartijain päällikkö hiilipannut ja maljat, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeata. 16 Molempien pylväiden, meren ja telineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin-näiden kaikkien esineiden vaski ei ollut punnittavissa. 17 Toisen pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja sen päässä oli pylväänpää vaskesta; pylväänpään korkeus oli kolme kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki vaskea; ja samanlaiset oli toisessa pylväässä ristikkokoristeen päällä.

18 Henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, 19 ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista. 20 Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. 21 Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen.

22 Mutta sen väen käskynhaltijaksi, joka jäi Juudan maahan, sen, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti sinne, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan. 23 Kun kaikki sotaväen päälliköt, he ja heidän miehensä, kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, tulivat he miehinensä Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen poika. 24 Ja Gedalja vannoi heille ja heidän miehillensä ja sanoi heille: "Älkää peljätkö kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te menestytte." 25 Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssansa Mispassa. 26 Silloin nousi kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, ja samoin sotaväen päälliköt, ja he menivät Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.

27 Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään, vapauttaen hänet vankilasta. 28 Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa. 29 Hän sai panna pois vangin puvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli. 30 Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli.

2 Kings 25

1 So King Nebuchadnezzar of Babylon came against Jerusalem with his whole army and set up camp outsidet it. They built siege ramps all around it. He arrived on the tenth day of the tenth month in the ninth year of Zedekiah’s reign.s2 The city remained under siege until King Zedekiah’s eleventh year.3 By the ninth day of the fourth monthts the famine in the city was so severe the residentst had no food.4 The enemy broke through the city walls,t and all the soldiers tried to escape. They left the city during the night.t They went through the gate between the two walls that is near the king’s garden.s (The Babylonians were all around the city.) Then they headed for the Jordan Valley.s5 But the Babylonian army chased after the king. They caught up with him in the plains of Jericho,s and his entire army deserted him.6 They captured the king and brought him up to the king of Babylon at Riblah,s where het passed sentence on him.

7 Zedekiah’s sons were executed while Zedekiah was forced to watch.t The king of Babylont then had Zedekiah’s eyes put out, bound him in bronze chains, and carried him off to Babylon.

Nebuchadnezzar Destroys Jerusalem

8 On the seventht day of the fifth month,s in the nineteenth year of King Nebuchadnezzar of Babylon, Nebuzaradan, the captain of the royal guardt who served the king of Babylon, arrived in Jerusalem.s9 He burned down the Lord’s temple, the royal palace, and all the houses in Jerusalem, including every large house.t10 The whole Babylonian army that came with the captain of the royal guard tore down the walls that surrounded Jerusalem.11 Nebuzaradan, the captain of the royal guard, deported the rest of the people who were left in the city, those who had deserted to the king of Babylon, and the rest of the craftsmen.s

12 But het left behind some of the poor of the land and gave them fields and vineyards.
13 The Babylonians broke the two bronze pillars in the Lord’s temple, as well as the movable stands and the big bronze basin called the “The Sea.”s They took the bronze to Babylon.14 They also took the pots, shovels,s trimming shears,s pans, and all the bronze utensils used by the priests.t15 The captain of the royal guard took the golden and silver censerss and basins.16 The bronze of the items that King Solomon made for the Lord’s temple – including the two pillars, the big bronze basin called “The Sea,” the twelve bronze bulls under “The Sea,”s and the movable stands – was too heavy to be weighed.

17 Each of the pillars was about twenty-seven feett high. The bronze top of one pillar was about four and a half feett high and had bronze latticework and pomegranate shaped ornaments all around it. The second pillar with its latticework was like it.
18 The captain of the royal guard took Seraiah the chief priest and Zephaniah, the priest who was second in rank, and the three doorkeepers.19 From the city he took a eunuch who was in charge of the soldiers, fivet of the king’s adviserst who were discovered in the city, an official army secretary who drafted citizenst for military service, and sixty citizens from the people of the land who were discovered in the city.20 Nebuzaradan, captain of the royal guard, took them and brought them to the king of Babylon at Riblah.

21 The king of Babylon ordered them to be executedt at Riblah in the territoryt of Hamath. So Judah was deported from its land.

Gedaliah Appointed Governor

22 Now King Nebuchadnezzar of Babylon appointed Gedaliah son of Ahikam, son of Shaphan, as governor over the people whom he allowed to remain in the land of Judah.t23 All of the officers of the Judahite armyt and their troops heard that the king of Babylon had appointed Gedaliah to govern. So they came to Gedaliah at Mizpah. The officers who came were Ishmael son of Nethaniah, Johanan son of Kareah, Seraiah son of Tanhumeth the Netophathite, and Jaazaniah son of the Maacathite.24 Gedaliah took an oath so as to give them and their troops some assurance of safety.t He said, “You don’t need to be afraid to submit to the Babylonian officials. Settle down in the land and submit to the king of Babylon. Then things will go well for you.”25 But in the seventh months Ishmael son of Nethaniah, son of Elishama, who was a member of the royal family,t came with ten of his men and murdered Gedaliah,t as well as the Judeans and Babylonians who were with him at Mizpah.

26 Then all the people, from the youngest to the oldest, as well as the army officers, left fort Egypt, because they were afraid of what the Babylonians might do.

Jehoiachin in Babylon

27 In the thirty-seventh year of the exile of King Jehoiachin of Judah, on the twenty-sevenths day of the twelfth month,s King Evil-Merodach of Babylon, in the first year of his reign, pardonedt King Jehoiachin of Judah and released himt from prison.28 He spoke kindly to him and gave him a more prestigious position thant the other kings who were with him in Babylon.29 Jehoiachint took off his prison clothes and ate daily in the king’s presence for the rest of his life.

30 He was given daily provisions by the king for the rest of his life until the day he died.s