2 Samuelin 1

1 Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää, 2 tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta. 3 Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä". 4 Niin Daavid sanoi hänelle: "Miten on asiat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet". 5 Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" 6 Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. 7 Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen'. 8 Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen'. 9 Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä'. 10 Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni."

11 Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa. 12 Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.

13 Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika". 14 Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" 15 Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi". Ja hän iski hänet kuoliaaksi. 16 Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'".

17 Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista 18 ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa": 19 "Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! 20 Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi. 21 Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna. 22 Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka. 23 Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät. 24 Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä. 25 Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. 26 Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus. 27 Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!"

2 Samuel 1

David Learns of the Deaths of Saul and Jonathan

1 After the death of Saul,s when David had returned from defeating the Amalekites,s he stayed at Ziklags for two days.

2 On the third day a man arrived from the camp of Saul with his clothes torn and dirt on his head.s When he approached David, the mant threw himself to the ground.t
3 David asked him, “Where are you coming from?” He replied, “I have escaped from the camp of Israel.”4 David inquired, “How were things going?t Tell me!” He replied, “The people fled from the battle and many of themt fell dead.t Even Saul and his son Jonathan are dead!”5 David said to the young mant who was telling him this, “How do you know that Saul and his son Jonathan are dead?”s6 The young man who was telling him thiss said, “I just happened to be on Mount Gilboa and came across Saul leaning on his spear for support. The chariots and leaders of the horsemen were in hot pursuit of him.7 When he turned around and saw me, he called out to me. I answered, ‘Here I am!’8 He asked me, ‘Who are you?’ I told him, ‘I’ms an Amalekite.’9 He said to me, ‘Stand over me and finish me off!t I’m very dizzy,t even though I’m still alive.’t

10 So I stood over him and put him to death, since I knew that he couldn’t live in such a condition.t Then I took the crown which was on his head and thes bracelet which was on his arm. I have brought them here to my lord.”s
11 David then grabbed his own clothess and tore them, as did all the men who were with him.

12 They lamented and wept and fasted until evening because Saul, his son Jonathan, the Lord’s people, and the house of Israel had fallen by the sword.
13 David said to the young man who told this to him, “Where are you from?” He replied, “I am an Amalekite, the son of a resident foreigner.”t14 David replied to him, “How is it that you were not afraid to reach out your hand to destroy the Lord’s anointed?”15 Then David called one of the soldierst and said, “Come here and strike him down!” So he struck him down, and he died.

16 David said to him, “Your blood be on your own head! Your own mouth has testified against you, saying ‘I have put the Lord’s anointed to death.’”

David’s Tribute to Saul and Jonathan

17 Then David chanted this lament over Saul and his son Jonathan.

18 (He gave instructions that the people of Judah should be taught “The Bow.”t Indeed, it is written down in the Book of Yashar.)s

19 The beautys of Israel lies slain on your high places!
How the mighty have fallen!

20 Don’t report it in Gath,
don’t spread the news in the streets of Ashkelon,s
or the daughters of the Philistines will rejoice,
the daughters of the uncircumcised will celebrate!

21 O mountains of Gilboa,
may there be no dew or rain on you, nor fields of grain offerings!s
For it was there that the shield of warriors was defiled;t
the shield of Saul lies neglected without oil.s

22 From the blood of the slain, from the fat of warriors,
the bow of Jonathan was not turned away.
The sword of Saul never returnedt empty.

23 Saul and Jonathan were greatly lovedt during their lives,
and not even in their deaths were they separated.
They were swifter than eagles, stronger than lions.

24 O daughters of Israel, weep over Saul,
who clothed you in scarlets as well as jewelry,
who put gold jewelry on your clothes.

25 How the warriors have fallen
in the midst of battle!
Jonathan lies slain on your high places!

26 I grieve over you, my brother Jonathan!
You were very dear to me.
Your love was more special to me than the love of women.

27 How the warriors have fallen!
The weapons of wars are destroyed!