2 Samuelin 9

1 Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?" 2 Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siiba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on". 3 Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan". 4 Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa".

5 Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista. 6 Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, lankesi hän kasvoillensa ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi".

7 Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni". 8 Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?"

9 Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, minä annan sinun herrasi pojalle. 10 Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että sinun herrasi pojalla olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni." Ja Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa. 11 Siiba sanoi kuninkaalle: "Aivan niinkuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä". -"Niin, Mefiboset on syövä minun pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia." 12 Ja Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Ja koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita. 13 Ja Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.

2 Samuel 9

David Finds Mephibosheth

1 s Then David asked, “Is anyone still left from the familyt of Saul, so that I may extend kindness to him for the sake of Jonathan?”
2 Now there was a servant from Saul’s house named Ziba, so he was summoned to David. The king asked him, “Are you Ziba?” He replied, “At your service.”t3 The king asked, “Is there not someone left from Saul’s family,t that I may extend God’s kindness to him?” Ziba said to the king, “One of Jonathan’s sons is left; both of his feet are crippled.”

4 The king asked him, “Where is he?” Ziba told the king, “He is at the house of Makir son of Ammiel in Lo Debar.
5 So King David had him broughtt from the house of Makir son of Ammiel int Lo Debar.

6 When Mephibosheth son of Jonathan, the son of Saul, came to David, he bowed low with his face toward the ground.t David said, “Mephibosheth?” He replied, “Yes, at your service.”t
7 David said to him, “Don’t be afraid, because I will certainly extend kindness to you for the sake of Jonathan your father. You will be a regular guest at my table.”t

8 Then Mephiboshetht bowed and said, “Of what importance am I, your servant, that you show regard for a dead dog like me?”t
9 Then the king summoned Ziba, Saul’s attendant, and said to him, “Everything that belonged to Saul and to his entire house I hereby give to your master’s grandson.

10 You will cultivatet the land for him – you and your sons and your servants. You will bring its producet and it will bes food for your master’s grandson to eat.t But Mephibosheth, your master’s grandson, will be a regular guest at my table.” (Now Ziba had fifteen sons and twenty servants.)

11 Ziba said to the king, “Your servant will do everything that my lord the king has instructed his servant to do.” So Mephibosheth was a regular guestt at David’s table,s just as though he were one of the king’s sons.
12 Now Mephibosheth had a young son whose name was Mica. All the members of Ziba’s household were Mephibosheth’s servants.

13 Mephibosheth was living in Jerusalem,s for he was a regular guest at the king’s table. But both his feet were crippled.