Teot 13

1 Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.2 Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.3 Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.4 Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.5 Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.6 Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,7 Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.8 Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.9 Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan,) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,10 Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.11 Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.12 Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.13 Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.14 Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.15 Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.16 Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.17 Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,18 Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.19 Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.20 Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.21 Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.22 Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.23 Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,24 Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.25 Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.26 Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.27 Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.28 Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.29 Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.30 Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.31 Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.32 Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.33 Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.34 Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.35 Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.36 Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.37 Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.38 Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:39 Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.40 Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:41 Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.42 Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.43 Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.44 Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.45 Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.46 Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö.47 Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.48 Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli.49 Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.50 Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.51 Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.52 Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.

Acts 13

The Church at Antioch Commissions Barnabas and Saul

1 Now there were these prophets and teachers in the church at Antioch:ss Barnabas, Simeon called Niger,s Lucius the Cyrenian,s Manaen (a close friend of Herods the tetrarchts from childhoodt) and Saul.2 While they were servingt the Lord and fasting, the Holy Spirit said, “Set apartt for me Barnabas and Saul for the work to which I have called them.”

3 Then, after they had fastedt andt prayed and placed their handss on them, they sent them off.

Paul and Barnabas Preach in Cyprus

4 So Barnabas and Saul,t sent out by the Holy Spirit, went down to Seleucia,s and from there they sailed to Cyprus.s5 Whent they arrivedt in Salamis,s they began to proclaimt the word of God in the Jewish synagogues.s (Now they also had Johns as their assistant.)ts6 When they had crossed overt the whole island as far as Paphos,s they found a magician, a Jewish false prophet named Bar-Jesus,s7 who was with the proconsuls Sergius Paulus, an intelligent man. The proconsult summonedt Barnabas and Saul and wanted to hears the word of God.8 But the magician Elymast (for that is the way his name is translated)s opposed them, trying to turn the proconsuls away from the faith.9 But Saul (also known as Paul),s filled with the Holy Spirit,s stared straightt at him10 and said, “You who are full of all deceit and all wrongdoing,t you son of the devil, you enemy of all righteousness – will you not stop making crooked the straight paths of the Lord?s11 Nowt look, the hand of the Lord is againstt you, and you will be blind, unable to see the sun for a time!” Immediately mistinesss and darkness came overt him, and he went around seeking peoplet to lead him by the hand.

12 Then when the proconsuls saw what had happened, he believed,s because he was greatly astoundedt at the teaching aboutt the Lord.

Paul and Barnabas at Pisidian Antioch

13 Then Paul and his companions put out to seat from Paphoss and came to Pergas in Pamphylia,s but Johns left them and returned to Jerusalem.ss14 Moving on fromt Perga,s they arrived at Pisidian Antioch,tss and on the Sabbath day they went intot the synagogues and sat down.15 After the reading from the law and the prophets,s the leaders of the synagoguet sent them a message,t saying, “Brothers,t if you have any messaget of exhortationt for the people, speak it.”t

16 So Paul stood up,t gesturedt with his hand and said,
“Men of Israel,t and you Gentiles who fear God,t listen:17 The God of this people Israelt chose our ancestorsts and made the people greatt during their stay as foreignerst in the countryt of Egypt, and with uplifted arms he led them out of it.18 Fort a period of about forty years he put up witht them in the wilderness.t19 Aftert he had destroyedt seven nationss in the land of Canaan, he gave his people their land as an inheritance.t20 All this tookt about four hundred fifty years. After thist he gave them judges until the time oft Samuel the prophet.21 Then they asked for a king, and God gave them Saul son of Kish, a man from the tribe of Benjamin, who ruledt forty years.22 After removing him, Godt raised ups David their king. He testified about him:t ‘I have found Davids the son of Jesse to be a man after my heart,s who will accomplish everything I want him to do.’t23 From the descendantsts of this mans God brought to Israel a Savior, Jesus, just as he promised.ts24 Beforet Jesust arrived, Johns had proclaimed a baptism for repentancet to all the people of Israel.25 But while John was completing his mission,t he said repeatedly,t ‘What do you think I am? I am not he. But look, one is coming after me. I am not worthy to untie the sandals on his feet!’t26 Brothers,t descendantst of Abraham’s family,t and those Gentiles among you who fear God,t the messaget of this salvation has been sent to us.27 For the people who live in Jerusalem and their rulers did not recognizet him,t and they fulfilled the sayingsts of the prophets that are read every Sabbath by condemningt him.t28 Thought they foundt no basiss for a death sentence,t they asked Pilate to have him executed.29 When they had accomplishedt everything that was writtens about him, they took him downt from the crosst and placed himt in a tomb.30 But God raiseds him from the dead,31 andt for many days he appeared to those who had accompanieds him from Galilee to Jerusalem. Theset are now his witnesses to the people.32 And we proclaim to you the good news about the promise to our ancestors,t33 that this promisets God has fulfilled to us, their children, by raisingts Jesus, as also it is written in the second psalm, ‘You are my Son;stoday I have fathered you.’ts34 But regarding the fact that he has raised Jesust from the dead, nevert again to bet in a state of decay, Godt has spoken in this way: ‘I will give youtthe holy and trustworthy promisestmade to David.’s35 Therefore he also says in another psalm,t ‘You will not permit your Holy Onetto experiencetdecay.’s36 For David, after he had servedt God’s purpose in his own generation, died,t was buried with his ancestors,t and experiencedt decay,37 but the ones whom God raised up did not experiencet decay.38 Therefore let it be known to you, brothers, that through this onet forgiveness of sins is proclaimed to you,39 and by this ones everyone who believes is justifiedt from everything from which the law of Moses could not justifyt you.t

40 Watch out,s then, that what is spoken about byt the prophets does not happen to you:

41 ‘Look, you scoffers; be amazed and perish!t
For I am doing a work in your days,
a work you would never believe, even if someone tells you.’”s
42 As Paul and Barnabast were going out,t the peoplet were urgingt them to speak about these thingst on the next Sabbath.

43 When the meeting of the synagogues had broken up,t many of the Jews and God-fearing proselytest followed Paul and Barnabas, who were speaking with them and were persuadingt themt to continuet in the grace of God.
44 On the next Sabbath almost the whole city assembled together to hear the word of the Lord.ss45 But when the Jews saw the crowds, they were filled with jealousy,s and they began to contradictt what Paul was sayingt by reviling him.t46 Both Paul and Barnabas replied courageously,t “It was necessary to speak the word of Godt to you first. Since you reject it and do not consider yourselves worthyt of eternal life, wet are turning to the Gentiles.s47 For thist is what the Lord has commanded us: ‘I have appointedtyou to be a lightsfor the Gentiles, to bring salvationtto the ends of the earth.’”s48 When the Gentiles heard this, they began to rejoicet and praiset the word of the Lord, and all who had been appointed for eternal lifes believed.49 So the word of the Lord was spreadingt through the entire region.50 But the Jews incitedt the God-fearing women of high social standing and the prominent men of the city, stirred up persecution against Paul and Barnabas, and threw them outt of their region.51 So after they shookt the dust off their feets in protest against them, they went to Iconium.s

52 And the disciples were filled with joys and with the Holy Spirit.