Danielin 9

1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi- 2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. 9:

3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. 5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi 6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. 7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet. 8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset; 10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta. 11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan. 12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui. 13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi. 14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä. 15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.

16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat. 17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden. 18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. 19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."

20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. 21 Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana. 22 Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. 23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky. 24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. 25 Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. 26 Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. 27 Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

Daniel 9

Daniel Prays for His People

1 In the first year of Dariuss son of Ahasuerus,s who was of Median descent and who had beens appointed king over the Babyloniant empire –2 in the first year of his reigns I, Daniel, came to understand from the sacred bookst that, according to the word of the Lords disclosed to the prophet Jeremiah, the years for the fulfilling of the desolation of Jerusalems were seventy in number.3 So I turned my attentiont to the Lord Godt to implore him by prayer and requests, with fasting, sackcloth, and ashes.s

4 I prayed to the Lord my God, confessing in this way:
“O Lord,t great and awesome God who is faithful to his covenantt with those who love him and keep his commandments,5 we have sinned! We have done what is wrong and wicked; we have rebelled by turning away from your commandments and standards.

6 We have not paid attention to your servants the prophets, who spoke by your authorityt to our kings, our leaders, and our ancestors,t and to all the inhabitantst of the land as well.
7 “You are righteous,t O Lord, but we are humiliated this dayt – the peoplet of Judah and the inhabitants of Jerusalem and all Israel, both near and far away in all the countries in which you have scattered them, because they have behaved unfaithfully toward you.8 O Lord, we have been humiliatedt – our kings, our leaders, and our ancestors – because we have sinned against you.9 Yet the Lord our God is compassionate and forgiving,t even though we have rebelled against him.

10 We have not obeyedt the Lord our God by living according tot his lawss that he set before us through his servants the prophets.
11 “All Israel has brokent your law and turned away by not obeying you.t Therefore you have poured out on us the judgment solemnly threatenedt in the law of Moses the servant of God, for we have sinned against you.t12 He has carried out his threatst against us and our rulerst who were overt us by bringing great calamity on us – what has happened to Jerusalem has never been equaled under all heaven!13 Just as it is written in the law of Moses, so all this calamity has come on us. Still we have not tried to pacifyt the Lord our God by turning back from our sin and by seeking wisdomt from your reliable moral standards.t

14 The Lord was mindful of the calamity, and he brought it on us. For the Lord our God is justt in all he has done,t and we have not obeyed him.t
15 “Now, O Lord our God, who brought your people out of the land of Egypt with great powert and made a name for yourself that is remembered to this day – we have sinned and behaved wickedly.

16 O Lord, according to all your justice,t please turn your raging angert away from your city Jerusalem, your holy mountain. For due to our sins and the iniquities of our ancestors, Jerusalem and your people are mocked by all our neighbors.
17 “So now, our God, acceptt the prayer and requests of your servant, and show favor tot your devastated sanctuary for your own sake.t18 Listen attentively,t my God, and hear! Open your eyes and look on our desolated ruinst and the city called by your name.t For it is not because of our own righteous deeds that we are praying to you,t but because your compassion is abundant.

19 O Lord, hear! O Lord, forgive! O Lord, pay attention, and act! Don’t delay, for your own sake, O my God! For your city and your people are called by your name.”t

Gabriel Gives to Daniel a Prophecy of Seventy Weeks

20 While I was still speaking and praying, confessing my sin and the sin of my people Israel and presenting my request before the Lord my God concerning his holy mountaint –21 yes, while I was still praying,t the man Gabriel, whom I had seen previouslyt in a vision, was approaching me in my state of extreme weariness,t around the time of the evening offering.22 He spoke with me, instructing me as follows:t “Daniel, I have now come to impart understanding to you.

23 At the beginning of your requests a message went out, and I have come to convey it to you, for you are of great value in God’s sight.t Therefore consider the message and understand the vision:t

24 “Seventy weekst have been determined
concerning your people and your holy city
to put an end tos rebellion,
to bring sins to completion,t
to atone for iniquity,
to bring in perpetualt righteousness,
to seal ups the prophetic vision,t
and to anoint a most holy place.t

25 So know and understand:
From the issuing of the commandt to restore and rebuild
Jerusalems until an anointed one, a prince arrives,t
there will be a period of seven weeksts and sixty-two weeks.
It will again be built,t with plaza and moat,
but in distressful times.

26 Now after the sixty-two weeks,
an anointed one will be cut off and have nothing.s
As for the city and the sanctuary,
the people of the coming prince will destroys them.
But his end will come speedilyt like a flood.s
Until the end of the war that has been decreed
there will be destruction.

27 He will confirm a covenant with many for one week.t
But in the middle of that week
he will bring sacrifices and offerings to a halt.
On the wingt of abominations will comet one who destroys,
until the decreed end is poured out on the one who destroys.”