5 Mooseksen 2

1 "Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä, niinkuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa. 2 Ja Herra sanoi minulle näin: 3 'Te olette jo tarpeeksi kauan kierrelleet tässä vuoristossa; kääntykää nyt pohjoista kohti. 4 Ja käske kansaa sanoen: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen kautta. He pelkäävät teitä, mutta te pitäkää itsestänne tarkka vaari: 5 Älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssansa, sillä minä en anna teille jalanleveyttäkään heidän maastansa, koska minä olen antanut Seirin vuoriston Eesaun omaksi. 6 Rahalla te ostakaa heiltä ruokaa syödäksenne; vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne. 7 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen sinun vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut.'

8 Niin me lähdimme pois veljiemme, Eesaun jälkeläisten, luota, jotka asuvat Seirissä, poiketen Aromaan tieltä, joka tulee Eelatista ja Esjon-Geberistä. Me käännyimme toisaalle ja lähdimme kulkemaan Mooabin erämaan tietä. 9 Ja Herra sanoi minulle: 'Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään sinun omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi'. 10 Eemiläiset asuivat muinoin siellä, suuri, lukuisa ja kookas kansa niinkuin anakilaiset. 11 Ja samoin kuin anakilaiset luettiin heidätkin refalaisiin; mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi. 12 Hoorilaiset sitävastoin asuivat muinoin Seirissä, mutta Eesaun jälkeläiset karkoittivat heidät tieltään ja tuhosivat heidät ja asettuivat heidän sijaansa, samoin kuin Israel teki siinä maassa, jonka Herra oli antanut heidän omaksensa. 13 'Nouskaa siis ja kulkekaa Seredin puron poikki.' Ja me kuljimme Seredin puron poikki. 14 Ja aika, joka kului vaellukseemme Kaades-Barneasta siihen asti, että kuljimme Seredin puron yli, oli kolmekymmentä kahdeksan vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet, leiristä, niinkuin Herra oli heille vannonut. 15 Myös oli Herran käsi heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä, viimeiseen mieheen asti.

16 Kun kaikki sotakuntoiset miehet olivat kuolleet pois kansasta, 17 puhui Herra minulle sanoen: 18 'Sinä kuljet nyt Mooabin alueen kautta, Aarin kautta, 19 ja lähestyt ammonilaisia; mutta älä käy heidän kimppuunsa äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssansa, sillä minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi'. 20 Tämäkin on luettu refalaisten maaksi; refalaiset asuivat muinoin siellä, mutta ammonilaiset kutsuivat heitä samsumilaisiksi. 21 Ne olivat niinkuin anakilaiset suuri, lukuisa ja kookas kansa. Mutta Herra tuhosi ne heidän tieltänsä; he karkoittivat ne ja asettuivat niiden sijaan. 22 Samoin hän on tehnyt Eesaun jälkeläisille, jotka asuvat Seirissä, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltänsä; he karkoittivat nämä ja asettuivat heidän sijaansa, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä. 23 Mutta avvilaisille, jotka asuivat maakylissä aina Gassaan asti, tuottivat tuhon kaftorilaiset, jotka olivat lähteneet Kaftorista, ja asettuivat heidän sijaansa.

24 'Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan sinun käsiisi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan. 25 Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon sinun edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että, kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat sinun edessäsi.'

26 Ja minä lähetin sanansaattajat Kedemotin erämaasta Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, viemään rauhan tervehdyksen ja sanomaan: 27 'Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. 28 Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni; salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta- 29 minkä minulle myönsivät Eesaun jälkeläiset, jotka asuvat Seirissä, ja mooabilaiset, jotka asuvat Aarissa-kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.' 30 Mutta Siihon, Hesbonin kuningas, ei tahtonut antaa meidän kulkea maansa kautta, sillä Herra, sinun Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovensi hänen sydämensä, antaakseen hänet sinun käsiisi, niinkuin nyt onkin tapahtunut. 31 Ja Herra sanoi minulle: 'Katso, minä annan nyt Siihonin ja hänen maansa sinun valtaasi. Ryhdy sitä valloittamaan ja ota hänen maansa omaksesi.' 32 Niin Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan. 33 Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän valtaamme, ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä. 34 Ja me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset, päästämättä pakoon ainoatakaan. 35 Ainoastaan karjan me ryöstimme itsellemme ynnä saaliin valloittamistamme kaupungeista. 36 Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, ja jokilaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meille liian korkealla; Herra, meidän Jumalamme, antoi kaikki meidän valtaamme. 37 Ainoastaan ammonilaisten maahan sinä et astunut, et mihinkään, mikä on Jabbok-joen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun, josta Herra, meidän Jumalamme, oli niin määrännyt."

Deuteronomy 2

The Journey from Kadesh Barnea to Moab

1 Then we turned and set out toward the desert land on the way to the Red Seat just as the Lord told me to do, detouring around Mount Seir for a long time.2 At this point the Lord said to me,3 “You have circled around this mountain long enough; now turn north.4 Instructt these people as follows: ‘You are about to cross the border of your relativest the descendants of Esau,s who inhabit Seir. They will be afraid of you, so watch yourselves carefully.5 Do not be hostile toward them, because I am not giving you any of their land, not even a footprint, for I have given Mount Seirs as an inheritance for Esau.6 You may purchaset food to eat and water to drink from them.

7 All along the way I, the Lord your God,t have blessed your every effort.t I havet been attentive tot your travels through this great wasteland. These forty years I havet been with you; you have lacked for nothing.’”
8 So we turned away from our relativest the descendants of Esau, the inhabitants of Seir, turning from the desert route,t from Elats and Ezion Geber,s and traveling the way of the Moab wastelands.9 Then the Lord said to me, “Do not harass Moab and provoke them to war, for I will not give you any of their land as your territory. This is because I have given Ars to the descendants of Lots as their possession.10 (The Emitess used to live there, a people as powerful, numerous, and tall as the Anakites.11 These people, as well as the Anakites, are also considered Rephaites;s the Moabites call them Emites.12 Previously the Horitess lived in Seir but the descendants of Esau dispossessed and destroyed them and settled in their place, just as Israel did to the land it came to possess, the land the Lord gave them.)t13 Now, get up and cross the Wadi Zered.”s So we did so.t14 Now the length of time it took for us to go from Kadesh Barnea to the crossing of Wadi Zered was thirty-eight years, time for all the military men of that generation to die, just as the Lord had vowed to them.

15 Indeed, it was the very hand of the Lord that eliminated them from withint the camp until they were all gone.

Instructions Concerning Ammon

16 So it was that after all the military men had been eliminated from the community,t17 the Lord said to me,18 “Today you are going to cross the border of Moab, that is, of Ar.s

19 But when you come close to the Ammonites, do not harass or provoke them because I am not giving you any of the Ammonites’ land as your possession; I have already given it to Lot’s descendantss as their possession.
20 (That also is considered to be a land of the Rephaites.s The Rephaites lived there originally; the Ammonites call them Zamzummites.s21 They are a people as powerful, numerous, and tall as the Anakites. But the Lord destroyed the Rephaitest in advance of the Ammonites,t so they dispossessed them and settled down in their place.22 This is exactly what he did for the descendants of Esau who lived in Seir when he destroyed the Horites before them so that they could dispossess them and settle in their area to this very day.

23 As for the Avvitess who lived in settlements as far west as Gaza, Caphtoritess who came from Cretet destroyed them and settled down in their place.)
24 Get up, make your way across Wadi Arnon. Look! I have already delivered over to you Sihon the Amorite, king of Heshbon,s and his land. Go ahead! Take it! Engage him in war!

25 This very day I will begin to fill all the people of the eartht with dread and to terrify them when they hear about you. They will shiver and shake in anticipation of your approach.”t

Defeat of Sihon, King of Heshbon

26 Then I sent messengers from the Kedemoths Desert to King Sihon of Heshbon with an offer of peace:27 “Let me pass through your land; I will keep strictly to the roadway.t I will not turn aside to the right or the left.28 Sell me food for casht so that I can eat and sell me water to drink.t Just allow me to go through on foot,29 just as the descendants of Esau who live at Seir and the Moabites who live in Ar did for me, until I cross the Jordan to the land the Lord our God is giving us.”30 But King Sihon of Heshbon was unwilling to allow us to pass near him because the Lord ours God had made him obstinatet and stubbornt so that he might deliver him over to yout this very day.31 The Lord said to me, “Look! I have already begun to give over Sihon and his land to you. Start right now to take his land as your possession.”32 When Sihon and all his troopst emerged to encounter us in battle at Jahaz,s33 the Lord our God delivered him over to us and we struck him down, along with his sonss and everyone else.t34 At that time we seized all his cities and put every one of themt under divine judgment,ts including even the women and children; we left no survivors.35 We kept only the livestock and plunder from the cities for ourselves.36 From Aroer,s which is at the edge of Wadi Arnon (it is the city in the wadi),t all the way to Gilead there was not a town able to resist us – the Lord our God gave them all to us.

37 However, you did not approach the land of the Ammonites, the Wadi Jabbok,s the cities of the hill country, or any place else forbidden by the Lord our God.