2 Mooseksen 2

1 Niin eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja nai leeviläisen neidon. 2 Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sitä kolme kuukautta. 3 Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, otti hän kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. 4 Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi.

5 Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. 6 Ja kun hän avasi sen, näki hän lapsen; ja katso, siinä oli poikanen, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: "Tämä on hebrealaisten lapsia". 7 Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?" 8 Faraon tytär vastasi hänelle: "Mene!" Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. 9 Ja faraon tytär sanoi hänelle: "Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan". Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. 10 Mutta kun lapsi oli kasvanut, toi hän sen faraon tyttärelle, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses, sillä hän sanoi: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä".

11 Ja tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään. 12 Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan. 13 Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: "Miksi lyöt toveriasi?" 14 Tämä vastasi: "Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?" Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: "Se on siis tullut ilmi". 15 Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaaksensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.

16 Ja Midianin papilla oli seitsemän tytärtä; nämä tulivat vettä ammentamaan ja täyttivät vesikaukalot, juottaakseen isänsä lampaita. 17 Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heidät pois. Silloin Mooses nousi ja auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa. 18 Ja kun he tulivat isänsä Reguelin luo, kysyi hän: "Kuinka te tänä päivänä niin pian jouduitte?" 19 He vastasivat: "Egyptiläinen mies auttoi meitä paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat". 20 Ja hän sanoi tyttärillensä: "Missä hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan meidän kanssamme." 21 Ja Mooses suostui asumaan sen miehen luona, ja hän antoi Moosekselle tyttärensä Sipporan vaimoksi. 22 Tämä synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom; sillä hän sanoi: "Minä olen muukalainen vieraalla maalla".

23 Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. 24 Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. 25 Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.

Exodus 2

Moses is born and grows up

1 A man from the Levi tribe married a woman from the same tribe, 2 and she later had a baby boy. He was a beautiful child, and she kept him inside for three months.t 3 But when she could no longer keep him hidden, she made a basket out of reeds and covered it with tar. She put him in the basket and placed it in the tall grass along the edge of the River Nile.

4 The baby's elder sistert stood at a distance to see what would happen to him.
5 About that time one of the king'st daughters came down to take a bath in the river, while her servant women walked along the river bank. She saw the basket in the tall grass and sent one of the young women to pull it out of the water.

6 When the king's daughter opened the basket, she saw the baby and felt sorry for him because he was crying. She said, “This must be one of the Hebrew babies.”

7 At once the baby's elder sister came up and asked, “Do you want me to get a Hebrew woman to take care of the baby for you?”

8 “Yes,” the king's daughter answered.
So the girl brought the baby's mother,

9 and the king's daughter told her, “Take care of this child, and I will pay you.”
The baby's mother carried him home and took care of him.

10 And when he was old enough, she took him to the king's daughter, who adopted him. She named him Mosest because she said, “I pulled him out of the water.”t

Moses escapes from Egypt

12 Moses looked around to see if anyone was watching, then he killed the Egyptian and hid his body in the sand.

13 When Moses went out the next day, he saw two Hebrews fighting. So he went to the man who had started the fight and asked, “Why are you beating up one of your own people?”

14 The man answered, “Who put you in charge of us and made you our judge? Are you planning to kill me, just as you killed that Egyptian?”
This frightened Moses because he was sure that people must have found out what had happened.

15 When the kingt heard what Moses had done, the king wanted to kill him. But Moses escaped and went to the land of Midian.t
One day, Moses was sitting there by a well, 16 when the seven daughters of Jethro, the priest of Midian,t came up to water their father's sheep and goats. 17 Some shepherds tried to chase them away, but Moses came to their rescue and watered their animals.

18 When Jethro's daughters returned home, their father asked, “Why have you come back so early today?”

19 They answered, “An Egyptian rescued us from the shepherds, and he even watered our sheep and goats.”

20 “Where is he?” Jethro asked. “Why did you leave him out there? Invite him to eat with us.”
21 Moses agreed to stay on with Jethro, who later let his daughter Zipporah marry Moses.

22 And when she had a son, Moses said, “I will name him Gershom,t since I am a foreigner in this country.”
23 After the death of the king of Egypt, the Israelites still complained because they were forced to be slaves. They cried out for help, 24 and God heard their loud cries. He did not forget the promise he had made to Abraham, Isaac, and Jacob,t 25 and because he knew what was happening to his people, he felt sorry for them.