Hesekielin 3

1 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle". 2 Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. 3 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan". Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.

4 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö ja puhu heille minun sanani. 5 Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö; 6 ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat. 7 Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän. 8 Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. 9 Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku." 10 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi. 11 Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra-kuulkoot he tai olkoot kuulematta." 12 Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!" 13 ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyöräin jyrinän ja suuren, jylisevän äänen. 14 Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni.

15 Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.

16 Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana: 17 "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. 18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. 20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee-kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta-mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."

22 Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua". 23 Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni. 24 Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi. 25 Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa. 26 Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku. 27 Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku."

Ezekiel 3

1 He said to me, “Son of man, eat what you see in front of yout – eat this scroll – and then go and speak to the house of Israel.”

2 So I opened my mouth and he fed me the scroll.

3 He said to me, “Son of man, feed your stomach and fill your belly with this scroll I am giving to you.” So I ate it,ss and it was sweet like honey in my mouth.
4 He said to me, “Son of man, go to the house of Israel and speak my words to them.5 For you are not being sent to a people of unintelligible speecht and difficult language,t butt to the house of Israel –6 not to many peoples of unintelligible speech and difficult language, whose words you cannot understandt – surely ifs I had sent you to them, they would listen to you!

7 But the house of Israel is unwilling to listen to you,s because they are not willing to listen to me,s for the whole house of Israel is hard-headed and hard-hearted.t
8 “I have made your face adamantt to match their faces, and your forehead hard to match their foreheads.

9 I have made your forehead harder than flint – like diamond!t Do not fear them or be terrified of the looks they give you,t for they are a rebellious house.”
10 And he said to me, “Son of man, take all my words that I speak to you to heart and listen carefully.

11 Go to the exiles, to your fellow countrymen,t and speak to them – say to them, ‘This is what the sovereign Lord says,’ whether they pay attention or not.”

Ezekiel Before the Exiles

12 Then a wind lifted me ups and I heard a great rumbling sound behind me as the glory of the Lord rose from its place,s13 and the sound of the living beings’ wings brushing against each other, and the sound of the wheels alongside them, a great rumbling sound.14 A wind lifted me up and carried me away. I went bitterly,t my spirit full of fury, and the hand of the Lord rested powerfullyts on me.

15 I came to the exiles at Tel Abib,s who lived by the Kebar River.t I sat dumbfounded among them there, where they were living, for seven days.s
16 At the end of seven days the word of the Lord came to me:s17 “Son of man, I have appointed you a watchmant for the house of Israel. Whenever you hear a word from my mouth, you must give them a warning from me.18 When I say to the wicked, “You will certainly die,”s and you do not warn him – you do not speak out to warn the wicked to turn from his wicked deed and wicked lifestyle so that he may live – that wicked person will die for his iniquity,t but I will hold you accountable for his death.t

19 But as for you, if you warn the wicked and he does not turn from his wicked deed and from his wicked lifestyle, he will die for his iniquity but you will have saved your own life.t
20 “When a righteous person turns from his righteousness and commits iniquity, and I set an obstaclet before him, he will die. If you have not warned him, he will die for his sin. The righteous deeds he performed will not be considered, but I will hold you accountable for his death.

21 However, if you warn the righteous person not to sin, and het does not sin, he will certainly live because he was warned, and you will have saved your own life.”

Isolated and Silenced

22 The handts of the Lord rested on me there, and he said to me, “Get up, go out to the valley,s and I will speak with you there.”

23 So I got up and went out to the valley, and the glory of the Lord was standing there, just like the glory I had seen by the Kebar River,t and I threw myself face down.
24 Then a windt came into me and stood me on my feet. The Lordt spoke to me and said, “Go shut yourself in your house.25 As for you, son of man, they will put ropes on you and tie you up with them, so you cannot go out among them.26 I will make your tongue stick to the roof of your mouth so that you will be silent and unable to reprovet them, for they are a rebellious house.

27 But when I speak with you, I will loosen your tonguet and you must say to them, ‘This is what the sovereign Lord says.’ Those who listen will listen, but the indifferent will refuse,t for they are a rebellious house.