1 Mooseksen 29

1 Ja Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle. 2 Ja katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen ääressä makasi kolme lammaslaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Ja kaivon suulla oli suuri kivi. 3 Sentähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne ja sitten vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat, jonka jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle. 4 Ja Jaakob sanoi heille: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Harranista olemme". 5 Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme". 6 Ja hän kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa". 7 Hän sanoi: "Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle". 8 He vastasivat: "Emme voi, ennenkuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta; sitten juotamme lampaat".

9 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänen oli tapana olla paimenessa. 10 Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, astui hän esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat. 11 Ja Jaakob suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja itki. 12 Niin Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika; ja Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isällensä. 13 Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa; ja hän kertoi Laabanille kaikki, mitä oli tapahtunut. 14 Ja Laaban sanoi hänelle: "Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani". Ja hän asui hänen luonaan kuukauden päivät.

15 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva." 16 Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel. 17 Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. 18 Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi". 19 Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni". 20 Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.

21 Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä". 22 Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot; 23 mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen. 24 Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi. 25 Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?" 26 Laaban vastasi: "Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa. 27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta." 28 Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. 29 Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi. 30 Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

31 Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön. 32 Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua". 33 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän". Niin hän antoi hänelle nimen Simeon. 34 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi. 35 Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt minä kiitän Herraa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

Genesis 29

Jacob arrives at Laban's home

1 As Jacob continued on his way to the east, 2 he looked out in a field and saw a well where shepherds took their sheep for water. Three flocks of sheep were lying around the well, which was covered with a large rock.

3 Shepherds would roll the rock away when all their sheep had gathered there. Then after the sheep had been watered, the shepherds would roll the rock back over the mouth of the well.

4 Jacob asked the shepherds, “Where are you from?”
“We're from Haran,” they answered.

5 Then he asked, “Do you know Nahor's grandson Laban?”
“Yes we do,” they replied.

6 “How is he?” Jacob asked.
“He's fine,” they answered. “And here comes his daughter Rachel with the sheep.”

7 Jacob told them, “Look, the sun is still high up in the sky, and it's too early to bring in the rest of the flocks. Water your sheep and take them back to the pasture.”

8 But they replied, “We can't do that until they all get here, and the rock has been rolled away from the well.”
9 While Jacob was still talking with the men, his cousin Rachel came up with her father's sheep. 10 When Jacob saw her and his uncle's sheep, he rolled the rock away and watered the sheep. 11 He then kissed Rachel and started crying because he was so happy.

12 He told her that he was the son of her aunt Rebekah, and she ran and told her father about him.
13 As soon as Laban heard the news, he ran out to meet Jacob. He hugged and kissed him and brought him to his home, where Jacob told him everything that had happened.

14 Laban said, “You are my nephew, and you are like one of my own family.”

Jacob marries Leah and Rachel

15 Laban said to him, “You shouldn't have to work without pay, just because you are a relative of mine. What do you want me to give you?”
16-17 Laban had two daughters. Leah was older than Rachel, but her eyes didn't sparkle,t while Rachel was beautiful and had a good figure.

18 Since Jacob was in love with Rachel, he answered, “If you will let me marry Rachel, I'll work seven years for you.”
19 Laban replied, “It's better for me to let you marry Rachel than for someone else to have her. So stay and work for me.”

20 Jacob worked seven years for Laban, but the time seemed like only a few days, because he loved Rachel so much.
21 Jacob said to Laban, “The time is up, and I want to marry Rachel now!” 22 So Laban gave a big feast and invited all their neighbours. 23 But that evening he brought Leah to Jacob, who married her and spent the night with her.

24 Laban also gave Zilpah to Leah as her servant woman.

25 The next morning Jacob found out that he had married Leah, and he asked Laban, “Why did you do this to me? Didn't I work to get Rachel? Why did you trick me?”
26 Laban replied, “In our country the elder daughter must get married first.

27 After you spend this weekt with Leah, you may also marry Rachel. But you will have to work for me another seven years.”

28-30 At the end of the week of celebration, Laban let Jacob marry Rachel, and he gave her his servant woman Bilhah. Jacob loved Rachel more than he did Leah, but he had to work another seven years for Laban.
31 The Lord knew that Jacob loved Rachel more than he did Leah, and so he gave children to Leah, but not to Rachel. 32 Leah gave birth to a son and named him Reuben,t because she said, “The Lord has taken away my sorrow. Now my husband will love me more than he does Rachel.” 33 She had a second son and named him Simeon,t because she said, “The Lord has heard that my husband doesn't love me.” 34 When Leah's third son was born, she said, “Now my husband will hold me close.” So this son was named Levi.t 35 She had one more son and named him Judah,t because she said, “I'll praise the Lord!”