1 Mooseksen 3

1 Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" 2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, 3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." 4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; 5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".

6 Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. 7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. 8 Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

9 Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" 10 Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".

11 Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" 12 Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". 13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin".

14 Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. 15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." 16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".

17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; 18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." 20 Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. 21 Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.

22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" 23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

Genesis 3

The first sin and the first murder

The first sin

1 The snake was more cunning than any of the other wild animals that the Lord God had made. One day it came to the woman and asked, “Did God tell you not to eat fruit from any tree in the garden?”t
2 The woman answered, “God said we could eat fruit from any tree in the garden,

3 except the one in the middle. He told us not to eat fruit from that tree or even to touch it. If we do, we will die.”
4 “No, you won't!” the snake replied.

5 “God understands what will happen on the day you eat fruit from that tree. You will see what you have done, and you will know the difference between right and wrong, just as God does.”
6 The woman stared at the fruit. It looked beautiful and tasty. She wanted the wisdom that it would give her, and she ate some of the fruit. Her husband was there with her, so she gave some to him, and he ate it too.

7 Straight away they saw what they had done, and they realized they were naked. Then they sewed fig leaves together to make something to cover themselves.

8 Late in the afternoon a breeze began to blow, and the man and woman heard the Lord God walking in the garden. They were frightened and hid behind some trees.

The trouble with sin

9 The Lord called out to the man and asked, “Where are you?”

10 The man answered, “I was naked, and when I heard you walking through the garden, I was frightened and hid!”

11 “How did you know you were naked?” God asked. “Did you eat any fruit from that tree in the middle of the garden?”

12 “It was the woman you put here with me,” the man said. “She gave me some of the fruit, and I ate it.”

13 The Lord God then asked the woman, “What have you done?”t
“The snake tricked me,” she answered. “And I ate some of that fruit.”

14 So the Lord God said to the snake:
“Because of what you have done,
you will be the only animal
to suffer this curse—
for as long as you live,
you will crawl on your stomach
and eat dust.

15 You and this womant
will hate each other;
your descendants and hers
will always be enemies.
One of hers will strike you
on the head,
and you will strike him
on the heel.”

16 Then the Lord said to the woman,
“You will suffer terribly
when you give birth.
But you will still desire
your husband,
and he will rule over you.”

17 The Lord said to the man,t
“You listened to your wife
and ate fruit from that tree.
And so, the ground
will be under a curse
because of what you did.
As long as you live,
you will have to struggle
to grow enough food.

18 Your food will be plants,
but the ground will produce
thorns and thistles.

19 You will have to sweat
to earn a living;
you were made out of soil,
and you will once again
turn into soil.”

20 The man Adamt named his wife Evet because she would become the mother of all who live.

21 Then the Lord God made clothes out of animal skins for the man and his wife.
22 The Lord said, “These people now know the difference between right and wrong, just as we do. But they must not be allowed to eat fruit from the tree that lets them live for ever.”t 23 So the Lord God sent them out of the Garden of Eden, where they would have to work the ground from which the man had been made. 24 Then God put winged creatures at the entrance to the garden and a flaming, flashing sword to guard the way to the life-giving tree.