1 Mooseksen 39

1 Ja Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. 2 Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. 3 Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. 4 Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. 5 Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla. 6 Niin hän jätti Joosefin haltuun kaikki, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruuasta, jota hän söi.

7 Mutta Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani". 8 Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: "Katso, isäntäni ei itse välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun haltuuni kaikki, mitä hänellä on. 9 Hänellä ei ole tässä talossa enemmän valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!" 10 Ja vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, ei tämä suostunut makaamaan hänen vieressänsä eikä olemaan hänen kanssaan. 11 Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla, 12 tarttui hän Joosefin vaippaan ja sanoi: "Makaa minun kanssani". Mutta tämä jätti vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos.

13 Kun hän nyt huomasi, että Joosef oli jättänyt vaippansa hänen käsiinsä ja paennut ulos, 14 huusi hän talonväkeään ja sanoi heille näin: "Katsokaa, hän on tuonut meille hebrealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan; tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä. 15 Ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja huutavan, jätti hän vaippansa viereeni, pakeni ja riensi ulos." 16 Ja hän pani vaipan viereensä siksi, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin. 17 Ja hän puhui hänelle samalla tavalla, sanoen: "Tuo hebrealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan; 18 mutta kun minä kirkaisin ja huusin, jätti hän vaippansa viereeni ja pakeni ulos".

19 Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin sinun orjasi on tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa. 20 Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan.

21 Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin. 22 Ja vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Ja kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan. 23 Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.

Genesis 39

Joseph and Potiphar’s Wife

1 Now Joseph had been brought down to Egypt.t An Egyptian named Potiphar, an official of Pharaoh and the captain of the guard,s purchased him fromt the Ishmaelites who had brought him there.2 The Lord was with Joseph. He was successfult and livedt in the household of his Egyptian master.3 His master observed that the Lord was with him and that the Lord made everything he was doing successful.t4 So Joseph found favor in his sight and became his personal attendant.s Potiphar appointed Josepht overseer of his household and put him in charget of everything he owned.5 From the timet Potiphart appointed him over his household and over all that he owned, the Lord blesseds the Egyptian’s household for Joseph’s sake. The blessing of the Lord was on everything that he had, botht in his house and in his fields.s

6 So Potiphart lefts everything he had in Joseph’s care;t he gave no thoughtt to anything except the food he ate.s
Now Joseph was well built and good-looking.t7 Soon after these things, his master’s wife took notice oft Joseph and said, “Have sex with me.”ts8 But he refused, sayingt to his master’s wife, “Look, my master does not give any thoughtt to his household with me here,t and everything that he owns he has put into my care.t9 There is no one greater in this household than I am. He has withheld nothing from me except you because you are his wife. So how could I dot such a great evil and sin against God?”

10 Even though she continued to speakt to Joseph day after day, he did not respondt to her invitation to have sex with her.t
11 One dayt he went into the house to do his work when none of the household servantst were there in the house.12 She grabbed him by his outer garment, saying, “Have sex with me!” But he left his outer garment in her hand and rant outside.s13 When she saw that he had left his outer garment in her hand and had run outside,14 she called for her household servants and said to them, “See, my husband broughtt in a Hebrew mans to us to humiliate us.t He tried to have sex with me,t but I screamed loudly.t

15 When he heard me raiset my voice and scream, he left his outer garment beside me and ran outside.”
16 So she laid his outer garment beside her until his master came home.17 This is what she said to him:t “That Hebrew slaves you brought to us tried to humiliate me,t

18 but when I raised my voice and screamed, he left his outer garment and ran outside.”
19 When his master heard his wife say,t “This is the wayt your slave treated me,”t he became furious.t

20 Joseph’s master took him and threw him into the prison,t the place where the king’s prisoners were confined. So he was there in the prison.s
21 But the Lord was with Joseph and showed him kindness.t He granted him favor in the sight of the prison warden.t22 The warden put all the prisoners under Joseph’s care. He was in charge of whatever they were doing.t

23 The warden did not concern himselft with anything that was in Joseph’st care because the Lord was with him and whatever he was doing the Lord was making successful.