Jeremian 52

1 Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta. 2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan samoin kuin Joojakim oli tehnyt. 3 Sillä Herran vihan tähden kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, kunnes hän vihdoin heitti heidät pois kasvojensa edestä.

4 Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, hyökkäsi Nebukadressar, Baabelin kuningas, koko sotajoukollaan Jerusalemin kimppuun; ja he asettuivat leiriin sitä vastaan ja rakensivat saartovarusteet sitä vastaan yltympäri. 5 Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti. 6 Mutta neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä maakansallakaan ollut leipää, 7 valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat ja lähtivät ulos kaupungista yöllä molempien muurien välitse vievää porttitietä, joka on kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin.

8 Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut. 9 Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion. 10 Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä, ja myöskin kaikki Juudan ruhtinaat hän teurastutti Riblassa. 11 Ja Sidkialta Baabelin kuningas sokaisutti silmät, kytketti hänet vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.

12 Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadressarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin. 13 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella. 14 Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijain päälliköllä oli mukanaan, repi maahan kaikki Jerusalemin muurit, yltympäri. 15 Ja Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, siirsi maasta pois osan kansan köyhiä ja kansan tähteitä, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja loput käsityöläisistä. 16 Mutta osan maan köyhiä Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi. 17 Vaskipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät kaiken niiden vasken Baabeliin. 18 Ja kattilat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja kaikki vaskikalut, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he ottivat pois. 19 Samoin otti henkivartijain päällikkö vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat, kupit ja kulhot, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeata. 20 Molempien pylväiden, meren ja niiden kahdentoista vaskiraavaan, jotka olivat telineiden alla-kaikkien niiden esineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin-niiden vaski ei ollut punnittavissa. 21 Pylväistä oli toisen pylvään korkeus kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui sen ympäri. Sen vahvuus oli neljä sormenleveyttä; se oli ontto. 22 Ja sen päässä oli pylväänpää vaskesta; toisen pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki vaskea; ja samanlaiset oli toisessa pylväässä ynnä granaattiomenat. 23 Granaattiomenia oli yhdeksänkymmentä kuusi ulospäin; kaikkiaan oli granaattiomenia sata ristikkokoristeen päällä yltympäri.

24 Ja henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, 25 ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maakansasta, jotka tavattiin kaupungista. 26 Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. 27 Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastansa. 28 Tämä on se kansa, jonka Nebukadressar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuotena kolmetuhatta kaksikymmentä kolme juutalaista, 29 Nebukadressarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena kahdeksansataa kolmekymmentä kaksi henkeä Jerusalemista, 30 Nebukadressarin kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena vei Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, seitsemänsataa neljäkymmentä viisi juutalaista pakkosiirtolaisuuteen-yhteensä neljätuhatta kuusisataa henkeä.

31 Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakim, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi hänet pois vankilasta. 32 Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa. 33 Hän sai panna pois vanginpuvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli. 34 Ja hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa, vakinaisen elatuksen, mitä kunakin päivänä tarvitsi, kuolinpäiväänsä asti, niin kauan kuin eli.

Jeremiah 52

The Fall of Jerusalem

1 s Zedekiah was twenty-one years old when he became king, and he ruled in Jerusalems for eleven years. His mother’s name was Hamutalt daughter of Jeremiah, from Libnah.

2 He did what displeased the Lordt just as Jehoiakim had done.
3 What follows is a record of what happened to Jerusalem and Judah because of the Lord’s anger when he drove them out of his sight.t Zedekiah rebelled against the king of Babylon.4 King Nebuchadnezzar of Babylon came against Jerusalem with his whole army and set up camp outside it.t They built siege ramps all around it. He arrived on the tenth day of the tenth month in the ninth year that Zedekiah ruled over Judah.s5 The city remained under siege until Zedekiah’s eleventh year.6 By the ninth day of the fourth months the famine in the city was so severe the residentst had no food.7 They broke through the city walls, and all the soldiers tried to escape. They left the city during the night. They went through the gate between the two walls that is near the king’s garden.s (The Babylonians had the city surrounded.) Then they headed for the Jordan Valley.s8 But the Babylonian army chased after the king. They caught up with Zedekiah in the plains of Jericho,s and his entire army deserted him.9 They captured him and brought him up to the king of Babylon at Riblahs in the territory of Hamath and he passed sentence on him there.10 The king of Babylon had Zedekiah’s sons put to death while Zedekiah was forced to watch. He also had all the nobles of Judah put to death there at Riblah.

11 He had Zedekiah’s eyes put out and had him bound in chains.t Then the king of Babylon had him led off to Babylon and he was imprisoned there until the day he died.
12 On the tentht day of the fifth month,s in the nineteenth year of King Nebuchadnezzar of Babylon, Nebuzaradan, the captain of the royal guardt who servedt the king of Babylon, arrived in Jerusalem.13 He burned down the Lord’s temple, the royal palace, and all the houses in Jerusalem, including every large house.14 The whole Babylonian army that came with the captain of the royal guard tore down the walls that surrounded Jerusalem.15 Nebuzaradan, the captain of the royal guard, took into exile some of the poor,t the rest of the people who remained in the city, those who had deserted to him, and the rest of the craftsmen.

16 But het left behind some of the poort and gave them fields and vineyards.
17 The Babylonians broke the two bronze pillars in the temple of the Lord, as well as the movable stands and the large bronze basin called the “The Sea.”s They took all the bronze to Babylon.18 They also took the pots, shovels,s trimming shears,s basins, pans, and all the bronze utensils used by the priests.t19 The captain of the royal guard took the gold and silver bowls, censers,s basins, pots, lampstands, pans, and vessels.s20 The bronze of the items that King Solomon made for the Lord’s temple (including the two pillars, the large bronze basin called “The Sea,” the twelve bronze bulls under “The Sea,” and the movable standss) was too heavy to be weighed.21 Each of the pillars was about 27 feett high, about 18 feett in circumference, three inchest thick, and hollow.22 The bronze top of one pillar was about seven and one-half feett high and had bronze latticework and pomegranate-shaped ornaments all around it. The second pillar with its pomegranate-shaped ornaments was like it.

23 There were ninety-six pomegranate-shaped ornaments on the sides; in all there were one hundred pomegranate-shaped ornaments over the latticework that went around it.
24 The captain of the royal guard took Seraiah the chief priest, Zephaniah the priest who was second in rank, and the three doorkeepers.s25 From the city he took an official who was in charge of the soldiers, seven of the king’s advisers who were discovered in the city, an official army secretary who drafted citizenst for military service, and sixty citizens who were discovered in the middle of the city.26 Nebuzaradan, the captain of the royal guard, took them and brought them to the king of Babylon at Riblah.

27 The king of Babylon ordered them to be executedt at Riblah in the territory of Hamath.
So Judah was taken into exile away from its land.28 Here is the official record of the number of peoplet Nebuchadnezzar carried into exile: In the seventh year,s 3,023 Jews;29 in Nebuchadnezzar’s eighteenth year,s 832 people from Jerusalem;

30 in Nebuchadnezzar’s twenty-third year,s Nebuzaradan, the captain of the royal guard, carried into exile 745 Judeans. In all 4,600 people went into exile.

Jehoiachin in Exile

31 In the thirty-seventh year of the exile of King Jehoiachin of Judah, on the twenty-fifths day of the twelfth month,s Evil-Merodach, in the first year of his reign, pardonedt King Jehoiachin of Judah and released him from prison.32 He spoke kindly to him and gave him a more prestigious position thant the other kings who were with him in Babylon.33 Jehoiachint took off his prison clothes and ate daily in the king’s presence for the rest of his life.

34 He was given daily provisions by the king of Babylon for the rest of his life until the day he died.