Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi: 2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? 3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. 4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani? 5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? 6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. 7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. 9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. 10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun. 11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa. 12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille. 13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. 14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut. 15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. 16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. 17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. 18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. 19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. 20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. 21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. 22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, 24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! 25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. 26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. 27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. 28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri- 29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Job 19
Job’s Reply to Bildad
1 Then Job answered:
2 “How long will you torment met
and crusht me with your words?t
3 These ten timess you have been reproaching me;t
you are not ashamed to attack me!t
4 But even if it weret true that I have erred,t
my errort remains solely my concern!
5 If indeedt you would exalt yourselvest above me
and plead my disgrace against me,s
6 knowt then that God has wronged met
and encircledt me with his net.t
Job’s Abandonment and Affliction
7 “Ift I cry out,s ‘Violence!’t
I receive no answer;t
I cry for help,
but there is no justice.
8 He has blockedt my way so I cannot pass,
and has set darknesst over my paths.
9 He has stripped me of my honor
and has taken the crown off my head.s
10 He tears me downt on every side until I perish;t
he uprootst my hopet like one uprootst a tree.
11 Thust his anger burns against me,
and he considers me among his enemies.t
12 His troopss advance together;
they throw upt a siege ramp against me,
and they camp around my tent.
Job’s Forsaken State
13 “He has put my relativest far from me;
my acquaintances onlyt turn away from me.
14 My kinsmen have failed me;
my friendst have forgotten me.t
15 My guestst and my servant girls
considert me a stranger;
I am a foreignert in their eyes.
16 I summont my servant, but he does not respond,
even though I imploret him with my own mouth.
17 My breath is repulsivet to my wife;
I am loathsomet to my brothers.t
18 Even youngsters have scorned me;
when I get up,s they scoff at me.t
19 All my closest friendst detest me;
and those whomt I love have turned against me.t
20 My bones stick to my skin and my flesh;t
I have escapedt alivet with only the skin of my teeth.
21 Have pity on me, my friends, have pity on me,
for the hand of God has struck me.
22 Why do you pursue me like God does?s
Will you never be satiated with my flesh?s
Job’s Assurance of Vindication
23 “O thatt my words were written down,
O that they were written on a scroll,t
24 that with an iron chisel and with leads
they were engraved in a rock forever!
25 As for me, I know that my Redeemert lives,
and that as the lastt
he will stand upon the earth.t
26 And after my skin has been destroyed,t
yet in my flesht I will see God,t
27 whom I will see for myself,t
and whom my own eyes will behold,
and not another.t
My heartt grows faint within me.t
28 If you say, ‘How we will pursue him,
since the root of the trouble is found in him!’s
29 Fear the sword yourselves,
for wratht brings the punishmentt by the sword,
so that you may know
that there is judgment.”s