Jobin 3

1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 2 Job lausui ja sanoi: 3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'. 4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. 5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset. 6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun. 7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko. 8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin. 9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö, 10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? 12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? 13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä 14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, 15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; 16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. 17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; 18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. 19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, 21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, 22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan- 23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut? 24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. 25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. 26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."

Job 3

II. Job’s Dialogue With His Friends(3:1-27:33)

Job Regrets His Birth

1 After this Job opened his mouths and cursedt the day he was born.t

2 Job spoke upt and said:

3 “Let the day on whicht I was bornt perish,
and the night that said,t
‘A mant has been conceived!’s

4 That dayt – let it be darkness;s
let not God on high regardt it,
nor let light shinet on it!

5 Let darkness and the deepest
shadows claim it;t
let a cloud settle on it;
let whatever blackens the dayt terrify it!

6 That night – let darkness seizet it;
let it not be includedt among the days of the year;
let it not enter among the number of the months!s

7 Indeed,t let that night be barren;t
let no shout of joyt penetratet it!

8 Let those who curse the dayts curse itt –
those who are prepared to rouset Leviathan.s

9 Let its morning starst be darkened;
let it waitt for daylight but find none,t
nor let it see the first rayss of dawn,

10 because itt did not shut the doorss of my mother’s womb on me,t
nor did it hide troublet from my eyes!

Job Wishes He Had Died at Birth

11 “Why did I nott diet at birth,t
and why did I not expire
ast I came out of the womb?

12 Why did the knees welcome me,ts
and why were theret two breastss
that I might nurse at them?t

13 For nowt I would be lying down
andt would be quiet,t
I would be asleep and then at peacet

14 with kings and counselors of the earth
who built for themselves places now desolate,t

15 or with princes who possessed gold,t
who filled their palacest with silver.

16 Or whyt wast I not buriedt
like a stillborn infant,t
like infantst who have never seen the light?t

17 Theres the wickeds ceaset from turmoil,t
and there the wearyt are at rest.

18 Theret the prisonerst relaxt together;s
they do not hear the voice of the oppressor.t

19 Small and great aret there,
and the slave is freet from his master.t

Longing for Death

20 “Why does Godt givets light to one who is in misery,s
and life to thoset whose soul is bitter,

21 tot those who waitt for death thatt does not come,
and search for itts
more than for hidden treasures,

22 who rejoicet even to jubilation,t
and are exultantt whent they find the grave?s

23 Why is light givent to a mans
whose way is hidden,t
and whom God has hedged in?t

24 For my sighing comes in place oft my food,s
and my groaningst flow forth like water.t

25 For the very thing I dreadedt has happenedt to me,
and what I feared has come upon me.t

26 I have no ease,t I have no quietness;
I cannot rest;t turmoil has come upon me.”t