Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi: 2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! 3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. 4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? 5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; 6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; 7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; 8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; 9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; 10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. 11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. 12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' 13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? 15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. 16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, 17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, 18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. 19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' 20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. 21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. 23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. 24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, 26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. 27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, 28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. 29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? 30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, 31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. 32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. 33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle 34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; 35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

Job 9

Job’s Reply to Bildad

1 Then Job answered:

2 “Truly,t I know that this is so.
But hows can a humant be just beforet God?s

3 If someone wishest to contendt with him,
he cannot answert him one time in a thousand.

4 He is wise in heartts and mightys in strengtht –
who has resistedt him and remained safe?t

5 He who removes mountains suddenly,t
who overturns them in his anger;s

6 he who shakes the earth out of its places
so that its pillars tremble;t

7 he who commands the sun andt it does not shinets
and seals upt the stars;

8 he alone spreads out the heavens,
and treadst on the waves of the sea;t

9 he makes the Bear,s Orion,s and the Pleiades,s
and the constellations of the southern sky;t

10 he does great and unsearchable things,ts
and wonderful things without number.

11 Ift he passes by me, I cannot seet him,t
if he goes by, I cannot perceive him.s

12 If he snatches away,t who can turn him back?t
Who dares to say to him, ‘What are you doing?’

13 God does not restrain his anger;s
under him the helpers of Rahabs lie crushed.t

The Impossibility of Facing God in Court

14 “How much less,t then, can I answer himt
and choose my wordss to arguet witht him!t

15 Althought I am innocent,t
I could not answer him;t
I could only pleadt with my judget for mercy.

16 If I summoned him, and he answered me,s
I would not believet
that he would be listening to my voice –

17 he whot crushest me with a tempest,
and multiplies my wounds for no reason.t

18 He does not allowt me to recovert my breath,
for he fillss me with bitterness.

19 If it is a matter of strength,t
most certainlyt he is the strong one!
And if it is a matter of justice,
he will say, ‘Who will summon me?’ts

20 Although I am innocent,t
my moutht would condemn me;t
although I am blameless,
it would declare me perverse.t

21 I am blameless.t I do not know myself.ts
I despise my life.

Accusation of God’s Justice

22 “It is all one!ss That is why I say,t
‘He destroys the blameless and the guilty.’

23 If a scourge brings sudden death,ss
he mockss at the despairt of the innocent.s

24 If a landt has been given
into the hand of a wicked man,s
he coverst the faces of its judges;s
if it is not he, then who is it?t

Renewed Complaint

25 “My dayst are swifter than a runner,s
they speed by without seeing happiness.

26 They glide byt like reedt boats,
like an eagle that swoopst down on its prey.t

27 If I say,t ‘I willt forget my complaint,
I will change my expressiont and be cheerful,’t

28 I dreadt all my sufferings,s
fort I know that you do not hold me blameless.s

29 If I am guilty,t
why thent weary myselft in vain?t

30 If I wash myself with snow water,t
and make my hands clean with lye,t

31 then you plunge me into a slimy pitt
and my own clothes abhor me.

32 For het is not a human being like I am,
thatt I might answer him,
that we might comet together in judgment.

33 Nor is there an arbiterts between us,
whot might layt his hand on us both,s

34 whot would take hist rods away from me
so that his terrort would not make me afraid.

35 Thent would I speak and not fear him,
but it is not so with me.t