Tuomarien 19

1 Siihen aikaan, kun ei ollut kuningasta Israelissa, asui eräs leeviläinen mies muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla, ja hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä. 2 Mutta hänen sivuvaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotansa isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin, ja hän oli siellä jonkun aikaa, neljä kuukautta. 3 Sitten hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä viihdytelläkseen häntä ja palauttaakseen hänet luokseen; ja hänellä oli mukanaan palvelija ja aasipari. Ja nainen vei hänet isänsä kotiin; ja kun naisen isä näki hänet, riensi hän iloisena häntä vastaan. 4 Ja hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää; he söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.

5 Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen; mutta naisen isä sanoi vävyllensä: "Vahvista itseäsi leipäpalalla; sitten saatte lähteä". 6 Niin he istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: "Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen". 7 Mutta mies nousi lähteäksensä; silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi. 8 Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäksensä, mutta naisen isä sanoi hänelle: "Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti". Niin he söivät toistensa kanssa. 9 Ja mies nousi lähteäkseen sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: "Katso, päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi; päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten majallesi." 10 Mutta mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti ja tuli Jebuksen, se on Jerusalemin, kohdalle, mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa. 11 Kun he olivat Jebuksen luona ja päivä oli kohta laskemassa, sanoi palvelija isännälleen: "Tule, poiketkaamme tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yöpykäämme sinne". 12 Mutta hänen isäntänsä vastasi hänelle: "Emme poikkea vieraitten kaupunkiin, jotka eivät ole israelilaisia, vaan menemme edelleen Gibeaan asti". 13 Ja hän sanoi palvelijallensa: "Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeaan tai Raamaan". 14 Niin he jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heiltä lähellä Gibeaa, joka on Benjaminissa. 15 Ja he poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta ei kukaan ottanut heitä yöksi huoneeseen.

16 Ja katso, illalla tuli vanha mies työstään kedolta; hän oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa. Mutta sen paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia. 17 Ja kun hän nosti silmänsä, näki hän matkamiehen kaupungin torilla. Silloin vanha mies sanoi: "Minne olet matkalla ja mistä tulet?" 18 Hän vastasi hänelle sanoen: "Me olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille; sieltä minä olen kotoisin ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran huoneeseen, mutta ei kukaan ota minua huoneeseen. 19 Meillä on sekä olkia että muuta rehua aaseillemme, niin myös leipää ja viiniä minulle itselleni ja palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa, niin ettei meiltä mitään puutu." 20 Vanha mies sanoi: "Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotakin puuttuisi. Älä vain jää yöksi tähän torille." 21 Ja hän vei hänet taloonsa ja teki aaseille appeen. Ja he pesivät jalkansa ja söivät ja joivat.

22 Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: "Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen". 23 Mutta mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: "Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa. 24 Katso, täällä on minun tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne; tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa." 25 Mutta miehet eivät tahtoneet häntä kuulla. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luoksensa kadulle, ja he yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät. 26 Ja päivän koittaessa vaimo tuli ja kaatui sen miehen talon oven eteen, jonka talossa hänen isäntänsä oli, ja makasi siinä, kunnes päivä valkeni. 27 Kun hänen isäntänsä aamulla nousi ja avasi talon oven ja tuli ulos lähteäksensä matkalle, niin katso, hänen sivuvaimonsa makasi talon oven edessä, kädet kynnyksellä. 28 Hän sanoi hänelle: "Nouse ja lähtekäämme!" Mutta vastausta ei tullut. Silloin mies nosti hänet aasin selkään, nousi ja lähti kotiinsa.

29 Mutta kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa ja paloitteli hänet luineen kaikkineen kahdeksitoista kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israelin alueelle. 30 Ja jokainen, joka sen näki, sanoi: "Mitään sellaista ei ole tapahtunut eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona israelilaiset tulivat Egyptin maasta, aina tähän päivään saakka. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja puhukaa."

Judges 19

Sodom and Gomorrah Revisited

1 In those days Israel had no king. There was a Levitet living temporarily in the remote region of the Ephraimite hill country. He acquired a concubines from Bethlehems in Judah.2 However, shet got angry at himt and went homet to her father’s house in Bethlehem in Judah. When she had been there four months,3 her husband camet after her, hoping he could convince her to return.t He brought with him his servantt and a pair of donkeys. When she brought him into her father’s house and the girl’s father saw him, he greeted him warmly.t4 His father-in-law, the girl’s father, persuaded him to stay with him for three days, and they ate and drank together, and spent the night there.5 On the fourth day they woke up early and the Levite got ready to leave.t But the girl’s father said to his son-in-law, “Have a bite to eat for some energy,t then you can go.”6 So the two of them sat down and had a meal together.t Then the girl’s father said to the man, “Why not stay another night and have a good time!”t7 When the man got ready to leave,t his father-in-law convinced him to stay another night.t8 He woke up early in the morning on the fifth day so he could leave, but the girl’s father said, “Get some energy.t Wait until later in the day to leave!”t So they ate a meal together.9 When the man got ready to leavet with his concubine and his servant,t his father-in-law, the girl’s father, said to him, “Look! The day is almost over!t Stay another night! Since the day is over,t stay another night here and have a good time. You can get up early tomorrow and start your trip home.”t

10 But the man did not want to stay another night. He leftt and traveled as far ast Jebus (that is, Jerusalem).s He had with him a pair of saddled donkeys and his concubine.s
11 When they got near Jebus, it was getting quite latet and the servantt said to his master, “Come on, let’s stop att this Jebusite city and spend the night in it.”12 But his master said to him, “We should not stop at a foreign city where non-Israelites live.t We will travel on to Gibeah.”13 He said to his servant,t “Come on, we will go into one of the other townst and spend the night in Gibeah or Ramah.”14 So they traveled on,t and the sun went down when they were near Gibeah in the territory of Benjamin.t

15 They stopped there and decided to spend the nightt in Gibeah. They came into the city and sat down in the town square, but no one invited them to spend the night.t
16 But then an old man passed by, returning at the end of the day from his work in the field.t The man was from the Ephraimite hill country; he was living temporarily in Gibeah. (The residents of the town were Benjaminites.)t17 When he looked up and saw the travelert in the town square, the old man said, “Where are you heading? Where do you come from?”18 The Levitet said to him, “We are traveling from Bethlehems in Judah to the remote region of the Ephraimite hill country. That’s where I’m from. I had business in Bethlehem in Judah, but now I’m heading home.t But no one has invited me into their home.19 We have enough straw and grain for our donkeys, and there is enough food and wine for me, your female servant,t and the young man who is with your servants.s We lack nothing.”20 The old man said, “Everything is just fine!t I will take care of all your needs. But don’t spend the night in the town square.”

21 So he brought him to his house and fed the donkeys. They washed their feet and had a meal.t
22 They were having a good time,t when suddenlyt some men of the city, some good-for-nothings,t surrounded the house and kept beatingt on the door. They said to the old man who owned the house, “Send out the man who came to visit you so we can have sex with him.”t23 The man who owned the house went outside and said to them, “No, my brothers! Don’t do this wicked thing! After all, this man is a guest in my house. Don’t do such a disgraceful thing!24 Here are my virgin daughter and my guest’st concubine. I will send them out and you can abuse them and do to them whatever you like.t But don’t do such a disgraceful thing to this man!”25 The men refused to listen to him, so the Levitet grabbed his concubine and made her go outside.t They rapedt her and abused her all night long until morning. They let her go at dawn.26 The woman arrived back at daybreak and was sprawled out on the doorstep of the house where her mastert was staying until it became light.t27 When her mastert got up in the morning, opened the doors of the house, and went outside to start on his journey, there was the woman, his concubine, sprawled out on the doorstep of the house with her hands on the threshold.28 He said to her, “Get up, let’s leave!” But there was no response. He put her on the donkey and went home.t29 When he got home, he took a knife, grabbed his concubine, and carved her up into twelve pieces.t Then he sent the pieces throughout Israel.t

30 Everyone who saw the sightt said, “Nothing like this has happened or been witnessed during the entire time sincet the Israelites left the land of Egypt!s Take careful note of it! Discuss it and speak!”