Luukkaan 10

1 Niin asetti Herra toiset seitsemänkymmentä, ja lähetti heitä kaksin ja kaksin edellänsä joka kaupunkiin ja paikkaan, kuhunka hän itse oli tuleva.2 Niin hän sanoi heille: eloa tosin on paljo, vaan työväkeä on vähä: rukoilkaat siis elon Herraa, työväkeä lähettämään eloonsa.3 Menkäät: katso, minä lähetän teidät niinkuin karitsat sutten keskelle.4 Älkäät ottako säkkiä, eikä kukkaroa, eikä kenkiä, ja älkäät ketään tervehtikö tiellä.5 Mutta kuhunka huoneesen te menette sisälle, niin sanokaat ensisti: rauha olkoon tälle huoneelle!6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne jää hänen päällensä; mutta jos ei, niin se palajaa teille.7 Mutta siinä huoneessa viipykäät, syökäät ja juokaat sitä, mitä heillä on; sillä työmies on palkkansa ansiollinen. Älkäät huoneesta huoneeseen käykö.8 Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja he teitä ottavat vastaan, niin syökäät mitä teidän eteenne pannaan,9 Ja parantakaat sairaita, joita siinä on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt.10 Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille, ja sanokaat:11 Tomunkin, joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille: kuitenkin se tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt.12 Minä sanon teille: Sodomalle pitää sinä päivänä huokiampi oleman kuin sille kaupungille.13 Voi sinua Koratsin! voi sinua Betsaida! sillä jos Tyrossa ja Sidonissa olisivat senkaltaiset voimalliset työt tehdyt kuin teidän tykönänne ovat tehdyt, niin he olisivat jo aikaa säkissä ja tuhassa istuneet ja parannuksen tehneet.14 Kuitenkin Tyrolle ja Sidonille pitää huokiampi tuomiolle oleman kuin teille.15 Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaasen asti korotettu, sinä pitää hamaan helvettiin alas sysättämän.16 Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun; mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti.17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat ilolla, sanoen: Herra, perkeleetkin ovat sinun nimes kautta meidän allemme annetut.18 Niin hän sanoi heille: minä näin saatanan taivaasta lankeevan niinkuin pitkäisen tulen.19 Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vaihollisen voimaa, ja ei teitä mikään ole vahingoitseva,20 Kuitenkin älkäät siitä iloitko, että henget teidän allenne annetaan; vaan iloitkaat paremmin, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.21 Sillä hetkellä riemuitsi Jesus hengessä ja sanoi: minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs nämät salasit viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille : tosin, Isä, niin oli sinun hyvä tahtos.22 Kaikki ovat minulle annetut Isältäni: ja ei tiedä kenkään, kuka on Poika, vaan Isä: ja kuka on Isä, vaan Poika ja kelle Poika tahtoo ilmoittaa.23 Ja hän kääntyi opetuslastensa puoleen erinänsä, ja sanoi: autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, joita te näette:24 Sillä minä sanon teille: monta prophetaa ja kuningasta tahtoivat nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.25 Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi häntä, sanoen: Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?26 Mutta hän sanoi hänelle: mitä laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?27 Ja hän vastasi ja sanoi: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltäs: ja sinun lähimmäistäs niinkuin itsiäs.28 Niin hän sanoi hänelle: oikein sinä vastasit; tee se, niin sinä saat elää.29 Mutta hän tahtoi itsensa vanhurskaaksi tehdä ja sanoi Jesukselle: kukas minun lähimmäiseni on?30 Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövärien käsiin, jotka hänen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivät pois ja jättivät hänen puolikuolleeksi.31 Niin tapahtui, että yksi pappi sitä tietä vaelsi, ja kuin hän hänen näki, meni hän ohitse.32 Niin myös Leviläinen, kuin hän tuli sille paikalle, ja näki hänen, ja meni ohitse.33 Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä,34 Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.35 Ja toisena päivänä matkusti hän, ja otti kaksi pennikiä ja antoi isännälle, ja sanoi hänelle: korjaa häntä, ja jos sinä enemmän kulutat, niin minä palatessani maksan sinulle.36 Kuka siis näistä kolmesta oli sinun nähdäkses hänen lähimmäisensä, joka ryövärien käsiin oli tullut?37 Niin hän sanoi: joka laupiuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi Jesus hänelle: mene ja tee sinä myös niin.38 Niin tapahtui, kuin he vaelsivat, meni hän yhteen kylään, ja yksi vaimo, Martta nimeltä, otti hänen huoneesensa,39 Ja hänellä oli sisar, joka kutsuttiin Maria, joka myös istui Jesuksen jalkain juureen ja kuulteli hänen puhettansa.40 Mutta Martta teki paljon askareita palvellen heitä; hän tuli ja sanoi: Herra, etkös tottele, että minun sisareni jätti minun yksin askaroitsemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttais.41 Niin Jesus vastasi ja sanoi hänelle: Martta, Martta, paljon sinä suret ja pyrit.42 Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.

Luke 10

The Mission of the Seventy-Two

1 After thist the Lord appointed seventy-twos others and sent them on ahead of him two by two into every townt and place where he himself was about to go.2 Het said to them, “The harvest is plentiful, but the workers are few. Therefore ask the Lord of the harvests to send outt workers into his harvest.3 Go! It am sending you out like lambss surrounded by wolves.s4 Do not carrys a money bag,t a traveler’s bag,t or sandals, and greet no one on the road.t5 Whenevert you enter a house,t first say, ‘May peaces be on this house!’6 And if a peace-loving persont is there, your peace will remain on him, but if not, it will return to you.s7 Stayt in that same house, eating and drinking what they give you,t for the worker deserves his pay.s Do not move around from house to house.8 Whenevert you enter a townt and the peoplet welcome you, eat what is set before you.9 Healts the sick in that townt and say to them, ‘The kingdom of Gods has come upont you!’10 But whenevert you enter a townt and the peoplet do not welcomes you, go into its streetst and say,11 ‘Even the dust of your townt that clings to our feet we wipe offs against you.t Nevertheless know this: The kingdom of God has come.’t

12 I tell you, it will be more bearable on that day for Sodoms than for that town!t
13 “Woe to you, Chorazin!s Woe to you, Bethsaida! For ift the miraclest done in you had been done in Tyres and Sidon,ss they would have repented long ago, sitting in sackcloth and ashes.14 But it will be more bearable for Tyre and Sidon in the judgment than for you!

15 And you, Capernaum,ss will you be exalted to heaven?t No, you will be thrown down to Hades!s

16 “The one who listenst to you listens to me,s and the one who rejects you rejects me, and the one who rejects me rejectst the one who sent me.”s
17 Thent the seventy-twoss returned with joy, saying, “Lord, even the demons submit tot us in your name!”t18 Sot he said to them, “I sawt Satan fallt like lightningt from heaven.19 Look, I have given you authority to treadt on snakes and scorpionss and on the full force of the enemy,ts and nothing willt hurt you.

20 Nevertheless, do not rejoice thatt the spirits submit to you, but rejoicet that your names stand writtent in heaven.”
21 On that same occasiont Jesust rejoiceds in the Holy Spirit and said, “I praiset you, Father, Lords of heaven and earth, becauset you have hidden these things from the wises and intelligent, and revealed them to little children. Yes, Father, for this was your gracious will.t

22 All things have been given to me by my Father.s No one knows who the Son is except the Father, or who the Father is except the Son and anyone to whom the Son decidest to reveal him.”
23 Thent Jesust turnedt to hist disciples and said privately, “Blesseds are the eyes that see what you see!

24 For I tell you that many prophets and kings longed to sees what you see but did not see it, and to hear what you hear but did not hear it.”

The Parable of the Good Samaritan

25 Nowt an expert in religious lawt stood up to test Jesus,t saying, “Teacher, what must I do to inherit eternal life?”s26 He said to him, “What is written in the law? How do you understand it?”t27 The expertt answered, “Lovetthe Lord your God with all your heart, with all your soul, with all your strength, and with all your mind,s and love your neighbor as yourself.”t

28 Jesust said to him, “You have answered correctly;s do this, and you will live.”
29 But the expert,t wanting to justifyts himself, said to Jesus, “And who is my neighbor?”30 Jesus replied,t “A man was going downs from Jerusalems to Jericho,s and fell into the hands of robbers, who stripped him, beatt him up, and went off, leaving him half dead.s31 Now by chances a priest was going down that road, butt when he saw the injured mant he passed bys on the other side.s32 So too a Levite, when he came up tot the place and saw him,t passed by on the other side.33 Butt a Samaritant who was travelingt came to where the injured mant was, and when he saw him, he felt compassion for him.ts34 Het went up to himt and bandaged his wounds, pouring oils and wine on them. Thent he put him ont his own animal,s brought him to an inn, and took care of him.35 Thet next day he took out two silver coinsts and gave them to the innkeeper, saying, ‘Take care of him, and whatever else you spend, I will repay you when I come back this way.’t36 Which of these three do you think became a neighbors to the man who fell into the hands of the robbers?”

37 The expert in religious lawt said, “The one who showed mercys to him.” Sot Jesus said to him, “Go and dot the same.”

Jesus and Martha

38 Now as they went on their way, Jesust entered a certain village where a woman named Martha welcomed him as a guest.st39 Shet had a sister named Mary, who satt at the Lord’s feets and listened to what he said.40 But Martha was distracteds with all the preparations she had to make,t sot she came up to him and said, “Lord, don’t you caret that my sister has left me to do all the workt alone? Tellt her to help me.”41 But the Lords answered her,t “Martha, Martha,s you are worried and troubledt about many things,

42 but one things is needed. Mary has chosen the bestt part; it will not be taken away from her.”