Luukkaan 14

1 Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä.2 Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä.3 Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat.4 Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja pääsi menemään.5 Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös?6 Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata.7 Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille:8 Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu,9 Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan.10 Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat.11 Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.12 Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli: kuin päivällistä tai ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäs, eli veljiäs, ei lankojas, taikka rikkaita kylänmiehiäs: ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu, ja sinulle maksa.13 Mutta kuin pidot teet, niin kutsut köyhiä, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:14 Niin sinä olet autua; sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.15 Mutta kuin yksi ynnä atrioitsevista nämät kuuli, sanoi hän hänelle: autuas on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa.16 Niin hän sanoi hänelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,17 Ja lähetti palveliansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut.18 Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään: ensimäinen sanoi hänelle: minä ostin pellon, ja minun pitää menemän sitä katsomaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.19 Ja toinen sanoi: minä ostin viisi paria härkiä, ja menen niitä koettelemaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.20 Ja kolmas sanoi: minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla.21 Ja kuin se palvelia tuli, sanoi hän nämät herrallensa. Silloin perheenisäntä vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata tänne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.22 Ja palvelia sanoi: herra, minä olen tehnyt niinkuin sinä käskit, ja vielä nyt siaa on.23 Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heitä sisälle tulemaan, että minun huoneeni täytettäisiin.24 Sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka kutsuttiin, pidä maistaman minun ehtoollistani.25 Niin vaelsi paljo väkeä hänen kanssansa, ja hän kääntyi ja sanoi heille:26 Jos joku tulee minun tyköni, ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä, ja emäntäänsä ja lapsiansa, ja veljiänsä ja sisariansa, ja päälliseksi omaa henkeänsä, ei se taida olla minun opetuslapseni.27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.28 Sillä kuka teistä on, joka tahtoo tornia rakentaa; eikö hän ennen istu ja laske kulutusta, jos hänellä on varaa sitä täyttää?29 Ettei, kuin hän perustuksen laskenut on, ja ei voi sitä täyttää, kaikki, jotka sen näkevät, rupee pilkkaamaan häntä,30 Sanoen: tämä ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut täyttää.31 Taikka kuka kuningas tahtoo mennä sotimaan toista kuningasta vastaan; eikö hän ennen istu ja ajattele, jos hän voi kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka häntä vastaan tulee kahdellakymmenellä tuhannella?32 Muutoin, kuin hän vielä kaukana on, niin hän lähettää hänelle sanan ja rukoilee rauhaa.33 Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikista mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.34 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, milläs sitte suolataan?35 Ei se maahan eikä sontaan ole sovelias: he heittävät sen pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.

Luke 14

Healing Again on the Sabbath

1 Nowt one Sabbath when Jesus went to dinet at the house of a leadert of the Pharisees,s they were watchings him closely.2 Theret rightt in front of him was a man suffering from dropsy.s3 Sot Jesus askedt the experts in religious lawt and the Pharisees, “Is it lawful to heal on the Sabbaths or not?”4 But they remained silent. Sot Jesust took hold of the man,t healed him, and sent him away.t5 Thent he said to them, “Which of you, if you have a sons or an ox that has fallen into a well on a Sabbath day, will not immediately pull him out?”

6 Butt they could not replys to this.

On Seeking Seats of Honor

7 Thent when Jesust noticed how the guestst chose the places of honor,t he told them a parable. He said to them,8 “When you are invited by someone to a wedding feast,t do not taket the place of honor, because a person more distinguished than you may have been invited by your host.t9 Sot the host who invited both of you will come and say to you, ‘Give this man your place.’ Then, ashamed,t you will begin to move to the least importantt place.10 But when you are invited, go and take the least important place, so that when your hostt approaches he will say to you, ‘Friend, move up here to a better place.’t Then you will be honored in the presence of all who share the meal with you.

11 For everyone who exalts himself will be humbled, butt the one who humbless himself will be exalted.”
12 Het said also to the mans who had invited him, “When you host a dinner or a banquet,t don’t invite your friends or your brothers or your relatives or rich neighbors so you can be invited by them in return and get repaid.13 But when you host an elaborate meal,t invite the poor, the crippled,s the lame, andt the blind.s

14 Thent you will be blessed,s because they cannot repay you, for you will be repaids at the resurrection of the righteous.”

The Parable of the Great Banquet

15 Whent one of those at the meal with Jesust heard this, he said to him, “Blessed is everyonet who will feastt in the kingdom of God!”s16 But Jesust said to him, “A man once gave a great banquett and inviteds many guests.t17 Att the time for the banquett he sent his slavet to tell those who had been invited, ‘Come, because everything is now ready.’18 But one after another they allt began to make excuses.s The first said to him, ‘I have bought a field,s and I must go out and see it. Please excuse me.’s19 Anothert said, ‘I have bought five yoke of oxen,s and I am going outt to examine them. Please excuse me.’20 Anothert said, ‘I just got married, and I cannot come.’s21 Sot the slave came back and reported this to his master. Then the master of the household was furioust and said to his slave, ‘Go out quicklys to the streets and alleys of the city,t and bring in the poor,s the crippled,t the blind, and the lame.’22 Thent the slave said, ‘Sir, what you instructed has been done, and there is still room.’s23 Sot the master said to hist slave, ‘Go out to the highwayss and country roadst and urget peoplet to come in, so that my house will be filled.s

24 For I tell you, not one of those individualst who were inviteds will taste my banquet!’”t

Counting the Cost

25 Now large crowdss were accompanying Jesus,t and turning to them he said,26 “If anyone comes to me and does not hatet his own father and mother, and wife and children, and brothers and sisters, and even his own life,t he cannot be my disciple.27 Whoever does not carry his own crosss and followt me cannot be my disciple.28 For which of you, wanting to build a tower, doesn’t sit downt first and compute the costt to see if he has enough money to complete it?29 Otherwise,t when he has laidt a foundation and is not able to finish the tower,t all who see itt will begin to make fun oft him.30 They will say,t ‘This mans began to build and was not able to finish!’s31 Or what king, going out to confront another king in battle, will not sit downt first and determine whether he is able with ten thousand to opposet the one coming against him with twenty thousand?32 If he cannot succeed,t he will send a representativet while the other is still a long way off and ask for terms of peace.s

33 In the same way therefore not one of you can be my disciple if he does not renounce all his own possessions.ts
34 “Saltts is good, but if salt loses its flavor,s how can its flavor be restored?

35 It is of no valuet for the soil or for the manure pile; it is to be thrown out.t The one who has ears to hear had better listen!”t