Luukkaan 20

1 Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,2 Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?3 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.4 Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?5 Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?6 Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.7 Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.8 Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.9 Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.10 Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.11 Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.12 Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.13 Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.14 Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.15 Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?16 Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!17 Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?18 Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.19 Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.20 Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.21 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.22 Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?23 Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?24 Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.25 Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.26 Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.27 Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen,) ja kysyivät häneltä,28 Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.29 Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.30 Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.31 Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.32 Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.33 Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.34 Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat;35 Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole;36 Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.37 Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.38 Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.39 Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.40 Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.41 Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?42 Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,43 Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.44 Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?45 Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:46 Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,47 Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.

Luke 20

The Authority of Jesus

1 Now onet day, as Jesust was teaching the people in the temple courtst and proclaimingt the gospel, the chief priests and the experts in the lawt with the elders came ups2 and said to him,t “Tell us: By what authorityt are you doing these things?s Or who it is who gave you this authority?”3 He answered them,t “I will also ask you a question, and you tell me:4 John’s baptisms – was it from heaven or from people?”ts5 Sot they discussed it with one another, saying, “If we say, ‘From heaven,’ he will say, ‘Why did you not believe him?’6 But if we say, ‘From people,’ all the people will stone us, because they are convinced that John was a prophet.”7 Sot they replied that they did not knows where it came from.

8 Thent Jesus said to them, “Neither will I tell yous by whose authorityt I do these things.”

The Parable of the Tenants

9 Thent he began to tell the people this parable: “A mans planted a vineyard,s leased it to tenant farmers,s and went on a journey for a long time.10 When harvest time came, he sent a slaves to the tenants so that they would gives him his portion of the crop.t However, the tenants beat his slavets and sent him away empty-handed.11 Sot he sent another slave. They beat this one too, treated him outrageously, and sent him away empty-handed.s12 Sot he sent still a third. They even wounded this one, and threw him out.13 Thent the owner of the vineyard said, ‘What should I do? I will send my one dear son;ts perhaps they will respect him.’14 But when the tenants saw him, they said to one another, ‘This is the heir; let’s kill him so the inheritance will be ours!’15 Sot they threw him out of the vineyard and killeds him. What then will the owner of the vineyard do to them?16 He will come and destroys those tenants and give the vineyard to others.”s When the peoplet heard this, they said, “May this never happen!”s17 But Jesust looked straight at them and said, “Then what is the meaning of that which is written: ‘The stone the builders rejected has become the cornerstone’?ts18 Everyone who falls on this stone will be broken to pieces,t and the one on whom it falls will be crushed.”ts

19 Thent the experts in the lawt and the chief priests wanted to arrestt him that very hour, because they realized he had told this parable against them. Butt they were afraid of the people.

Paying Taxes to Caesar

20 Thent they watched him carefully and sent spies who pretended to be sincere.t They wanted to take advantage of what he might sayt so that they could deliver him up to the authority and jurisdictiont of the governor.21 Thust they asked him, “Teacher, we know that you speak and teach correctly,t and show no partiality, but teach the way of God in accordance with the truth.s22 Is it rightt for us to pay the tribute taxt to Caesart or not?”23 But Jesust perceived their deceitt and said to them,24 “Show me a denarius.ts Whose imagets and inscription are on it?”t They said, “Caesar’s.”25 Sot he said to them, “Then give to Caesar the things that are Caesar’s, and to God the things that are God’s.”s

26 Thust they were unable in the presence of the people to trapt him with his own words.t And stunnedt by his answer, they fell silent.

Marriage and the Resurrection

27 Now some Sadduceess (who contend that there is no resurrection)s came to him.28 They asked him,t “Teacher, Moses wrote for us that if a man’s brother dies leaving a wife but no children, that mantmust marrytthe widow and father childrentfor his brother.s29 Now there were seven brothers. The first one married a womant and died without children.30 The seconds31 and then the third married her, and in this same way all seven died, leaving no children.32 Finally the woman died too.

33 In the resurrection, therefore, whose wife will the woman be?s For all seven had married her.”t
34 Sot Jesus said to them, “The people of this aget marry and are given in marriage.35 But those who are regarded as worthy to share int that age and in the resurrection from the dead neither marry nor are given in marriage.s36 In fact, they can no longer die, because they are equal to angelss and are sons of God, since they aret sonst of the resurrection.37 But even Moses revealed that the dead are raisedt in the passage about the bush,s where he calls the Lord the God of Abraham and the God of Isaac and the God of Jacob.s38 Now he is not God of the dead, but of the living,s for all live before him.”t39 Thent some of the experts in the lawt answered, “Teacher, you have spoken well!”s

40 For they did not dare any longer to asks him anything.

The Messiah: David’s Son and Lord

41 Buts he said to them, “How is it that they say that the Christts is David’s son?s

42 For David himself says in the book of Psalms,
‘The Lord said to myslord,
“Sit at my right hand,

43 until I make your enemies a footstool for your feet.”’s

44 If David then calls him ‘Lord,’ how can he be his son?”t

Jesus Warns the Disciples against Pride

45 Ast all the people were listening, Jesust said to his disciples,46 “Bewaret of the experts in the law.t Theyt like walking around in long robes, and they love elaborate greetingss in the marketplaces and the best seatss in the synagoguess and the places of honor at banquets.

47 Theyt devours widows’ property,t and as a show make long prayers. They will receive a more severe punishment.”