Luukkaan 22

1 Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.2 Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa. Mutta he pelkäsivät kansaa.3 Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.4 Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuin hän oli hänen heille pettävä.5 Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.6 Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.7 Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.9 Niin he sanoivat hänelle: kussas tahdot meitä valmistamaan?10 Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneesen, johonka hän menee.11 Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?12 Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.13 Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.14 Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.15 Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.16 Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.17 Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.18 Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.19 Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;20 Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.21 Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.22 Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!23 Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?24 Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyis suurin olevan.25 Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.26 Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.27 Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.28 Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.29 Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:30 Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.31 Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.32 Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.33 Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.34 Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.35 Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.36 Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.37 Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.38 Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.39 Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.40 Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.41 Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,42 Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.43 Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.44 Ja kuin hän sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat.45 Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,46 Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.47 Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.48 Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?49 Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?50 Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.51 Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.52 Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.53 Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.54 Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.55 Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.56 Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.57 Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.58 Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.59 Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.60 Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.61 Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.62 Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.63 Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,64 Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.65 Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.66 Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,67 Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,68 Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.69 Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.70 Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.71 Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.

Luke 22

Judas’ Decision to Betray Jesus

1 Now the Feast of Unleavened Bread,s which is called the Passover, was approaching.

2 Thet chief priests and the experts in the lawt were trying to find some wayt to executet Jesus,t for they were afraid of the people.s
3 Thent Satans entered Judas, the one called Iscariot, who was one of the twelve.t4 He went away and discussed with the chief priests and officers of the temple guardt how he mightt betray Jesus,t handing him over to them.t5 Theyt were delighteds and arranged to give him money.s

6 Sot Judast agreed and began looking for an opportunity to betray Jesust when no crowd was present.ts

The Passover

7 Then the day for the feastt of Unleavened Bread came, on which the Passover lamb had to be sacrificed.s8 Jesust sent Peter and John, saying, “Go and prepare the Passovers for us to eat.”t9 Theyt said to him, “Where do you want us to preparet it?”10 He said to them, “Listen,t when you have entered the city, a man carrying a jar of waters will meet you.s Follow him into the house that he enters,11 and tell the owner of the house,t ‘The Teacher says to you, “Where is the guest room where I may eat the Passover with my disciples?”’12 Then he will show you a large furnished room upstairs. Make preparations there.”

13 Sot they went and found thingst just as he had told them,s and they prepared the Passover.

The Lord’s Supper

14 Nowt when the hour came, Jesust took his place at the tablet and the apostles joinedt him.15 And he said to them, “I have earnestly desiredt to eat this Passover with you before I suffer.16 For I tell you, I will not eat it againt until it is fulfilleds in the kingdom of God.”s17 Thent he took a cup,s and after giving thanks he said, “Take this and divide it among yourselves.18 For I tell you that from now on I will not drink of the fruitt of the vine until the kingdom of God comes.”s19 Thent he took bread, and after giving thanks he broke it and gave it to them, saying, “This is my bodys which is given for you.s Do this in remembrance of me.”

20 And in the same way he tookt the cup after they had eaten,t saying, “This cup that is poured out for you is the new covenants in my blood.

A Final Discourse

21 “But look, the hand of the one who betrayss me is with me on the table.s22 For the Son of Man is to go just as it has been determined,s but woe to that man by whom he is betrayed!”

23 Sot they began to question one another as to which of them it could possibly be who would do this.
24 A dispute also startedt among them over which of them was to be regarded as the greatest.t25 Sot Jesust said to them, “The kings of the Gentiles lord it over them, and those in authority over them are called ‘benefactors.’s26 Not so with you;t instead the one who is greatest among you must become like the youngest, and the leadert like the one who serves.s

27 For who is greater, the one who is seated at the table,t or the one who serves? Is it nott the one who is seated at the table? But I am among you as ones who serves.
28 “You are the ones who have remainedt with me in my trials.29 Thust I grants to you a kingdom,t just as my Father granted to me,

30 that you may eat and drink at my table in my kingdom, and you will sitt on thrones judgings the twelve tribes of Israel.
31 “Simon,s Simon, pay attention!t Satan has demanded to have you all,s to sift you like wheat,s32 but I have prayed for you, Simon,s that your faith may not fail.s Whent you have turned back,t strengthens your brothers.”33 But Petert said to him, “Lord, I am ready to go with you both to prison and to death!”s

34 Jesus replied,t “I tell you, Peter, the rooster will not crows today until you have denieds three times that you know me.”
35 Thent Jesust said to them, “When I sent you out with no money bag,t or traveler’s bag,t or sandals, you didn’t lacks anything, did you?” They replied,t “Nothing.”36 He said to them, “But now, the one whot has a money bag must take it, and likewise a traveler’s bagt too. And the one who has no sword must sell his cloak and buy one.37 For I tell you that this scripture must bes fulfilled in me, ‘And he was counted with the transgressors.’ts For what is written about me is being fulfilled.”t

38 Sot they said, “Look, Lord, here are two swords.”s Then he told them, “It is enough.”s

On the Mount of Olives

39 Thent Jesust went out and made his way,t as he customarily did, to the Mount of Olives,s and the disciples followed him.40 When he came to the place,s he said to them, “Pray that you will not fall into temptation.”s41 He went away from them about a stone’s throw, knelt down, and prayed,42 “Father, if you are willing, taket this cups away from me. Yet not my will but yourss be done.”43 Then an angel from heaven appeared to him and strengthened him.44 And in his anguisht he prayed more earnestly, and his sweat was like drops of blood falling to the ground.]sss45 Whent he got up from prayer, he came to the disciples and found them sleeping, exhaustedt from grief.

46 Sot he said to them, “Why are you sleeping? Get up and pray that you will not fall into temptation!”s

Betrayal and Arrest

47 While he was still speaking, suddenly a crowd appeared,t and the man named Judas, one of the twelve, was leading them. He walked upt to Jesus to kiss him.s48 But Jesus said to him, “Judas, would you betray the Son of Man with a kiss?”s49 Whent those who were around him saw what was about to happen, they said, “Lord, shouldt we use our swords?”s50 Thent one of thems struck the high priest’s slave,t cutting off his right ear.51 But Jesus said,t “Enough of this!” And he touched the man’st ear and healeds him.52 Thent Jesus said to the chief priests, the officers of the temple guard,t and the elders who had come out to get him, “Have you come out with swords and clubs like you would against an outlaw?t

53 Day after day when I was with you in the temple courts,t you did not arrest me.t But this is your hour,t and that of the powert of darkness!”

Jesus’ Condemnation and Peter’s Denials

54 Thent they arrestedt Jesus,t led him away, and brought him into the high priest’s house.s But Peter was following at a distance.55 When they had made a fire in the middle of the courtyard and sat down together, Peter sat down among them.56 Then a slave girl,t seeing him as he sat in the firelight, stared at him and said, “This man was with him too!”57 But Petert denied it: “Woman,s I don’t knows him!”58 Thent a little later someone elses saw him and said, “You are one of them too.” But Peter said, “Man,t I am not!”59 And after about an hour still another insisted,t “Certainly this man was with him, because he too is a Galilean.”s60 But Peter said, “Man, I don’t know what you’re talking about!” At that moment,t while he was still speaking, a rooster crowed.t61 Thent the Lord turned and looked straight at Peter, and Peter remembered the word of the Lord,t how he had said to him, “Before a rooster crows today, you will deny me three times.”

62 And he went outside and wept bitterly.s
63 Nowt the men who were holding Jesust under guard began to mock him and beat him.64 Theyt blindfolded him and asked him repeatedly,t “Prophesy! Who hit you?”ts

65 They also said many other things against him, revilingt him.
66 When day came, the council of the elders of the people gathered together, both the chief priests and the experts in the law.t Thent they led Jesust away to their councils67 and said, “Ift you are the Christ,ts tell us.” But he said to them, “Ift I tell you, you will nott believe,68 and ift I ask you, you will nott answer.69 But from now onsthe Son of Man will be seated at the right hands of the powers of God.”70 Sot they all said, “Are you the Son of God,s then?” He answeredt them, “You says that I am.”

71 Thent they said, “Why do we need further testimony? We have heard it ourselvess from his own lips!”t