Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. 2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. 3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. 4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. 5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. 7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. 8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. 9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. 10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. 11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. 12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. 13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. 14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. 15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. 16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. 17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. 18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. 19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. 20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. 22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. 23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. 24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. 25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. 26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; 27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. 28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. 29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. 30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. 31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
Psalm 109
For the music director, a psalm of David.
1 O God whom I praise, do not ignore me!
2 For they say cruel and deceptive things to me;
they lie to me.
3 They surround me and say hateful things;
they attack me for no reason.
4 They repay my love with accusations,
but I continue to pray.
5 They repay me evil for good,
and hate for love.
6 Appoint an evil man to testify against him!
May an accuser stand at his right side!
7 When he is judged, he will be found guilty!
Then his prayer will be regarded as sinful.
8 May his days be few!
May another take his job!
9 May his children be fatherless,
and his wife a widow!
10 May his children roam around begging,
asking for handouts as they leave their ruined home!
11 May the creditor seize all he owns!
May strangers loot his property!
12 May no one show him kindness!
May no one have compassion on his fatherless children!
13 May his descendants be cut off!
May the memory of them be wiped out by the time the next generation arrives!
14 May his ancestors’ sins be remembered by the Lord!
May his mother’s sin not be forgotten!
15 May the Lord be constantly aware of them,
and cut off the memory of his children from the earth!
16 For he never bothered to show kindness;
he harassed the oppressed and needy,
and killed the disheartened.
17 He loved to curse others, so those curses have come upon him.
He had no desire to bless anyone, so he has experienced no blessings.
18 He made cursing a way of life,
so curses poured into his stomach like water
and seeped into his bones like oil.
19 May a curse attach itself to him, like a garment one puts on,
or a belt one wears continually!
20 May the Lord repay my accusers in this way,
those who say evil things about me!
21 O sovereign Lord,
intervene on my behalf for the sake of your reputation!
Because your loyal love is good, deliver me!
22 For I am oppressed and needy,
and my heart beats violently within me.
23 I am fading away like a shadow at the end of the day;
I am shaken off like a locust.
24 I am so starved my knees shake;
I have turned into skin and bones.
25 I am disdained by them.
When they see me, they shake their heads.
26 Help me, O Lord my God!
Because you are faithful to me, deliver me!
27 Then they will realize this is your work,
and that you, Lord, have accomplished it.
28 They curse, but you will bless.
When they attack, they will be humiliated,
but your servant will rejoice.
29 My accusers will be covered with shame,
and draped in humiliation as if it were a robe.
30 I will thank the Lord profusely,
in the middle of a crowd I will praise him,
31 because he stands at the right hand of the needy,
to deliver him from those who threaten his life.