Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel- 2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle. 3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot. 4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet. 6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan, 7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä. 8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Psalm 129

A song of ascents.

1 “Since my youth they have often attacked me,”
let Israel say.

2 “Since my youth they have often attacked me,
but they have not defeated me.

3 The plowers plowed my back;
they made their furrows long.

4 The Lord is just;
he cut the ropes of the wicked.”

5 May all who hate Zion
be humiliated and turned back!

6 May they be like the grass on the rooftops
which withers before one can even pull it up,

7 which cannot fill the reaper’s hand,
or the lap of the one who gathers the grain!

8 Those who pass by will not say,
“May you experience the Lord’s blessing!
We pronounce a blessing on you in the name of the Lord.”