Psalmien 139

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. 2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. 3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. 4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. 5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. 6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? 8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. 9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, 10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. 11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", 12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. 14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. 15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. 16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! 18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi. 19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! 20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi. 21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? 22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. 23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. 24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Psalm 139

For the music director, a psalm of David.

1 O Lord, you examine me and know.

2 You know when I sit down and when I get up;
even from far away you understand my motives.

3 You carefully observe me when I travel or when I lie down to rest;
you are aware of everything I do.

4 Certainly my tongue does not frame a word
without you, O Lord, being thoroughly aware of it.

5 You squeeze me in from behind and in front;
you place your hand on me.

6 Your knowledge is beyond my comprehension;
it is so far beyond me, I am unable to fathom it.

7 Where can I go to escape your spirit?
Where can I flee to escape your presence?

8 If I were to ascend to heaven, you would be there.
If I were to sprawl out in Sheol, there you would be.

9 If I were to fly away on the wings of the dawn,
and settle down on the other side of the sea,

10 even there your hand would guide me,
your right hand would grab hold of me.

11 If I were to say, “Certainly the darkness will cover me,
and the light will turn to night all around me,”

12 even the darkness is not too dark for you to see,
and the night is as bright as day;
darkness and light are the same to you.

13 Certainly you made my mind and heart;
you wove me together in my mother’s womb.

14 I will give you thanks because your deeds are awesome and amazing.
You knew me thoroughly;

15 my bones were not hidden from you,
when I was made in secret
and sewed together in the depths of the earth.

16 Your eyes saw me when I was inside the womb.
All the days ordained for me
were recorded in your scroll
before one of them came into existence.

17 How difficult it is for me to fathom your thoughts about me, O God!
How vast is their sum total!

18 If I tried to count them,
they would outnumber the grains of sand.
Even if I finished counting them,
I would still have to contend with you.

19 If only you would kill the wicked, O God!
Get away from me, you violent men!

20 They rebel against you and act deceitfully;
your enemies lie.

21 O Lord, do I not hate those who hate you,
and despise those who oppose you?

22 I absolutely hate them,
they have become my enemies!

23 Examine me, and probe my thoughts!
Test me, and know my concerns!

24 See if there is any idolatrous tendency in me,
and lead me in the reliable ancient path!